Suomen koululaisten PISA tulokset huolestuttavasti laskussa vuodesta toiseen

Ilta-Sanomissa oli mielenkiintoinen kirjoitus liittyen Suomen koululaisten jatkuvaan PISA tulosten laskuun

“Hän (Arto Ahonen, PISA tutkimusjohtaja) selventää, että parhaiden oppilaiden osaamisessa ei tapahtunut muutoksia, mutta heikoimmat pärjäävät entistä heikommin.”

Vaikka tulokset keskimäärin eivät vielä ole hälyttäviä, on laskua tapahtunut joka vuosi. Jostain syystä niitä huonoja oppilaita on enemmän ja sitä kautta tilastollisesti se heikoin ryhmä kasvaa koko ajan. Syitä voi olla periaatteellisella tasolla neljä: Opettajat ovat huonontuneet, opetusmenetelmät ovat huonontuneet, koulussa puuhastellaan vääriä asioita ja neljänneksi - enemmän huonompia oppilaita tulee nykyään kouluun.

Itse en jaksa uskoa ensimmäiseen vaihtoehtoon. Toisesta en osaa sanoa, koska omat lapset ovat jo koulunsa käyneet ajat sitten. Epäilen kuitenkin, että ei opetusmenetelmissä voi olla mitään suurta vikaa, melkeinpä päinvastoin.

Jäljelle jää kaksi viimeistä tekijää. Mitähän asialle olisi tehtävissä?

Suomi ei enää pärjää Pisa-tutkimuksissa kuten ennen - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Ehkä neljäs kohta on väärin muotoiltu:

enemmän huonompia oppilaita tulee nykyään kouluun.

Ehkä kuuluisi kysyä, että päästetäänkö oppilas eteenpäin oppimatta vaadittavia asioita. Taloa ei voi rakentaa, jos perustukset eivät ole kunnossa.

Itse ajattelen, että nuorilla on nykyään vaan enemmän mielenterveydellisiä ongelmia (on niitä aina ollut, muttei niistä vaan ole puhuttu), nepsyongelmat tulevat helpommin esiin ja nuoret useammin uskaltavat kyseenalaistaa mikä on elämässä oikeasti tärkeää. Meillä on jokaisella erilaisia vahvuuksia eikä kaikkien tarvitse osata samoja asioita. Meillä on mahdollista menestyä vaikka ei osaisi derivoida. Yhteiskuntamme korostaa yksilöllisyyttä ja oman juttunsa löytämistä.

Eri sukupolvilla on erilaiset haasteet edessään, ja se mikä oli rankkaa meitä edeltäville polville ei ole enää todellisuutta nykysukupolville. Nuoret siis heijastelevat oman aikakautensa haasteita. Yhteiskuntamme on muuttunut vuosikymmenien saatossa paljon. Nuorten ja aikuisten jaksamisesta ollaan paljon enemmän huolestuneita ja yhteiskuntaamme on ajettu empaattisempaan ja ihmislähtöisempään suuntaan. Useampi nuori uskaltaa siksi myös sanoa ettei enää pysty, ei jaksa ja he tiedostavat, että heillä on myös ihmisarvo ja oikeuksia. Menneinä aikakausina asenne on ollut paljon ankarampi. On vaan pitänyt olla sisua. Hyvinvointiyhteiskunnassa ihmiset ovat alkaneet kuitenkin kyseenalaistaa, onko sisulla pakko mennä eteen päin loputtomiin, vaikka siinä uhrautuu oma ja joskus läheisten hyvinvointi.

Teknologia ja internet on tuonut nopean informaation kaikkien saataville. Nuorilla on nykyään valtavasti valinnanvaraa harrastuksissa ja mielenkiinnonkohteissa. Nuorten mielet täyttävät monet muutkin huolet ja kiinnostuksen kohteet kuin koulu. Koulu vaatii myös todella paljon nuorilta, opiskelijoiden on yläasteella ja lukiotasolla pakko priorisoida mihin aineisiin resurssejaan käyttävät. Ei minulla ainakaan riittänyt edes aika panostaa kaikkiin lukuaineisiin, panostin niihin joissa olin hyvä.

En usko syyn olevan opettajissa, mutta teknologian kehitys on vaikuttanut varmasti osaltaan nykytilaan. Teknologian täytyy siksi myös kulkea nuorten oppimisen apuna, eikä nuorilta voi vaatia, että oppiminen täytyy tapahtua tavalla x - koska tapa x on aina ollut hienon opiskelijan mitta! Tarkoitan ettei sillä pitäisi olla väliä oppiiko nuori kuuntelemalla, lukemalla vai katsomalla luentovideoita - kunhan oppii! En yhtään ihmettele, että nykyisessä aistitulvassa ja vaativassa koulumaailmassa lapset ja nuoret eivät jaksa välttämättä opiskella ilman helpottavia apuvälineitä. Siksi esteettömään opiskeluun täytyy panostaa niin opiskeluympäristön ergonomian osalta kuin oppimateriaalien osalta. Täytyy hyväksyä se, että meillä on neurologisesti niin eri tavoin virittyneitä ihmisiä. Heillä on omat vahvuutensa ja omat haasteensa, siksi heille täytyy pystyä tarjoamaan omien tarpeiden mukainen oppimispolku, jotta se polku ei päättysi mielenterveysongelmiin ja syrjäytymiseen.

Pusersin eilisen ja tämän päivän aikana tällaisen yhteenvedon kaikista mieleeni tulleista asioista, jotka vaikuttavat opiskelun esteettömyyteen. Kiireessä minulla on tapana vähän turhan vuolaasti kirjoittaa tekstiä, vaikka oppimateriaaleja työstäessä oppimispäiväkirjaani varten nimenomaan tiivistän.

https://preply.fi/esteetontaopiskelua/

Mutta joo, täällä kirjoittelee tosiaan nepsydiagnoosin saanut kokemusasiantuntija. Olen käynyt kuvailemani myllyn läpi itse syrjäytymistä ja oppimisvaikeuksia myöten. Nepsyoireiluun liittyy usein aika paljon myös neuroottisuutta, joten tässä hienosti sanoitan kaiken sen ahdistuksen mitä muistan omilta kouluajoiltani, ja mitä tiedän muiden kokeneen. Lista on pitkä, joten julkaisen sen nettisivumuodossa… Voinen sieltä myöhemmin poimia jotain tähän keskusteluun.

Asiat ovat olleet paljon mielen päällä, koska aloitin vasta muutama vuosi sitten työstämään matemaattisia oppimisvaikeuksiani ja päätin aloittaa haun yliopistoon. Täytyy sanoa, että vaatii todella kovaa sinnikkyyttä ja paljon henkistä työtä työstää syvälle juurtunutta traumaa ja uskomusta siitä, ettei ikinä opi matematiikkaa. Suureksi avuksi olen kuitenkin kokenut opetus.tv:n luentovideot. Lähtötasoni oli siis se, etten hallinnut edes yläasteen matematiikkaa (ja olen kuitenkin ylioppilas :smiley: ). Alkuun itkin aika monta kertaa, oppimisvaikeus aiheutti jopa ihan fyysistä kipua. Myötätuntoni on siis kaikkien niiden puolella, joilla on suuria haasteita oppimisessa. Hahmotusvaikeuksia voi olla todella hidas ja tuskallinen työstää, mutta kyllä niistä voi päästä eteen päin ja harjoittelun jälkeen ongelmanratkonta helpottuu.