Li Andersson on esittänyt että työnantajalle olisi tultava jonkinlainen sanktio yli 55v irtisanomisesta. Ehdotuksen tavoitteena on parantaa ikääntyneempien työllisyyttä.
Todellisuudessa tämän vaikutus olisi nimenomaan päinvastainen. Lisäksi se olisi vahingollinen siksi, että nimenomaan nuorien on päästävä mahdollisimman aikaisin ja helposti kiinni työelämään. Työn tekeminen ja työpaikka ovat nuorelle ihmiselle tärkeitä syrjäytymisen ehkäisijöitä.
Tällaisten pakkokeinojen ja poppakonstien sijasta olisi syytä keskittyä tekemään valtakunnan tasolla politiikkaa, joka tuo yrityksille edellytyksiä menestyä ja investoida. Sitä kautta saadaan Suomeen nimenomaan ”oikeita” työpaikkoja, joissa tehdään lisäarvoa tuottavaa työtä.