Suomessa on valtava määrä ihmisiä, jotka hsluaisivat tehdä töitä, mutta joita ei syystä tai toisesta palkata.
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet
Mielenterveysongelmat
Vammaisuus
Lapset, jotka tarvitsevat erityistä hoitoa ja huolenpitoa.
Ym.
Moni edellämainituista syistä estää tai hankaloittaa kokopäivätyön tekemistä, mutta osa-aikatyötä ei ole mahdollista saada kovinkaan monella alalla.
Toisaalta monella alalla uuvutaan kuormituksen alle, eikä 30-80% työaikaa tekevää lisätyötä saa palkata, tai se tulee taloudellisesti kannattamattomaksi muista syistä, joko yrittäjälle tai työntekijälle.
Lähtökohtaisesti työn teettäminen ja tekeminen pitäisi aina olla kannattavaa ja kannustavaa.
Työ pitäisi nähdä myös kuntouttavana toimena, joka mahdollistaa yhteisöllisyyden ja osallisuuden yhteiskuntaan.
Itse ainakin näkisin mieluusti sosiaaliturva uudistuksen ja järjettömän byrokratian purkamisen. Jos kukaan joutuu työttömänä / osittaisen työkyvyttömyyden / rajoittavan vamman takia miettimään onko työhön paluu taloudellisesti kannattavaa, on yhteiskunnassa paljon korjattavaa.
Pitäisin perustulomallin rakentamista nykyistä sosiaalihimmeliä tehokkaampana ja kustannuksiltaan järkevämmältä koko yhteiskunnalle.
Olen samaa mieltä tästä. Työn vastaanottaminen täytyy tehdä jokaiselle kannattavaksi. Tukijärjestelmän ei pitäisi blokata työntekijöitä työmarkkinoilta vaan kannustaa ottamaan vastaan myös lyhyitä työpätkiä.
Tämän h6omasin itsekkin työnantajan roolissa useasti. Työtä ei voi ottaa kun tuki menee ja rahaa joutuu odottamaan kuukausi kaupalla jos sittenkään.
Jos kärsit ulos mittauksesta tähän lisäksi, että syystä tai toisesta olet puonn6t yhteiskunnan rattaista saat rangaistukse.
Nyt kaikki asiat pitäisi pyrkiä käsittelemään kokonaisuutena, koska näitä väliin putoavia tulee koko ajan lisää ja lisää. Ennalta ehkäisyyn olisi hyvä pureutua.
Monet yritykset käyttävät työokeilua ns.ilmaisen työvoiman hankintaa ja se taas ajaa näitä kokeiluun osallistuvia pätkäkokeiluihin heidän työllistymättä vakituisesti yhteenkään yritykseen.
Jos kokeilusta pitäisi maksaa harjoittelijan palkka, näitä henkilöitä ei yksikään yritys haluasi.
Tähän siis pitäisi luoda kumpaakin osapuolta tyydyttävä porkkana.
Yksi voisi olla sykli, jossa puolen vuoden työkokeilu työttömyyskorvauksella johtaisi pääsääntöisesti vuoden määräaikaiseen tuettuun työsuhteeseen, jolloin voisi olla mahdollista työllistyä myös vakituisesti.
Ajatus on hyvä, mutta sitten tuli mieleen, että vastaava normaali yritys joutuu maksamaan normaalin palkan ja kulut. Osatyökykyisten yrityksillä on takana valtion verovarat, ja kun vastassa on yksityisen yrityksen rajalliset varat, niin hintakilpailu voi mennä epäreiluksi.
Yhteiskunnan heikoimmin työllistyvien rekrytoinnin kehittäminen on mahdollista, kunhan menemme rakenteellisiin uudistuksiin. Esim. vanhusten tehostetun palveluasumisen yksiköitä tulee kehittää käyttämättömien resurssien pohjalta, jossa mm. kehitysvammaisten rekrytointi ei-hoidolliseen työhön olisi ns. monimuotoisuuskiintiöllä sidottavissa kunnan palvelukonseptiin. Luonnollisesti kunnan omat toimialat ja yksityisen sektorin palveluntuottajat ovat samalla viivalla työllistäjinä. Monimuotoisuuskiintiö olisi yksi väylä muutoin heikommin työllistyville, mutta alalle sopivan koulutuksen omaaville tai sellaiseen pyrkiville, jolloin kiintiö tarjoaa myös valoa opintopolun päähän.
On selvää, että taloudellisesti tuettua työllistämistä on jatkettava vaikeilla työmarkkinoilla. Yhtä selvää on se, että hoivatyössä hoidollisen työn ulkopuolelle jää töitä, jotka pitää jatkossakin hoitaa ja, että sotealan henkilöstövaje pahenee lähitulevaisuudessa. Lähestyn asiaa mieluiten niin, että työyhteisön monimuotoisuus ja -ammatillisuus on meille kaikille lisää. Kaikkien ei siis tarvitse tehdä samaa työtä, vaan tärkeämpää on huolehtia siitä, että kaikki työ tulee tehdyksi. Kunnan palvelukonseptia tulee kehittää sellaiseksi, että kaikkien saaminen mukaan on mahdollista.