Unohtuneet paikat

Asun Viljalassa,joka kuuluu Ylöjärveen. Ongelma on,että kaupungin päättäjät ovat unohtaneet vastuunsa huolehtia myös niistä paikoista,jotka eivät ole “kivenheiton päässä” kaupungintalolta. Palveluita ei ole, julkista liikennettä ei ole,millä esim.työssäkäyvät voisivat käydä julkisilla töissä. Jos sairastut, on terveyskeskukseen matkaa 30 km ja ainut tapa päästä lääkäriin on joko oma auto tai taksi. Ei kaikilla ole varaa autoon tai taksimatkaan. Alueella olisi paljon.potentiaalia kehittyä houkuttelevammaksi asuinalueeksi,mikäli liikkuminen helpottuisi keskustan suuntaan. Tuleva ohitustien liittymä nopeuttaa liikkumista Tampereen suuntaan ja houkuttelee varmasti työikäisiä. Palveluita ei ole,eikä infraa paranneta vaikka parannukset tekisivät alueesta houkuttelevamman. Mistä kiikastaa,kun Ylöjärven päättäjät ovat unohtaneet,että on elämää muuallakin kuin keskustan alueella. Itse pääkaupunkiseudulla syntyneenä, vasta muutamia vuosia täällä asuneena olen harmitellut sitä välinpitämätöntä tapaa toimia eri palveluiden tarjoamisessa, vanhusten ja nuorten palveluiden kehittämisessä. Ei korona ole aiheuttanut tätä syrjäytymistä ja tietynlaista eristäytymistä. Viljakkala voisi kehittyä hienoksi ja etenkin lapsiperheitä houkuttelevammaksi paikaksi,jos palveluita tuotaisiin lähemmäksi.

Syrjäkylillä ei valoja ei pyöräteitä ei yleistä liikennettä