Alkusanat
Suomalainen yhteisö on jälleen järkyttynyt. Tällä kertaa järkytys johtuu Vantaalla 12-vuotiaan tekemästä epäillystä henkirikoksesta [1-5] ja yhteisömme läpi kulkee moraalipaniikki [6-9] sekä ihmiset haluavat täydentää keskustelua omilla kokemuksillansa ja haluavat että asiaa ei enää ikinä tapahtuisi.
Itse haluan antaa kaiken myötätuntoni ihmisille, jotka kärsivät tällä hetkellä.
Mitä on rikollisuus ja mitä olemme?
Rikollisuus ei ole satunaista, vaan rakenteellinen ongelma yhteiskunnassa [10, s. 144]. Rikollisuus on yleistä ja peräti normaalia käytöstä yhteiskunnassa [11, s. 17] sekä yleisesti ottaen suuri osa ihmisistä syyllistyy elämänsä aikana johonkin rikokseen, joka on tyypillisesti tehty nuorena eikä rikollisuutta voida sinänsä kuvata harvinaiseksi tai poikkeukselliseksi ilmiöksi [10, s. 118]. Rikosprosessiin ei etene epäillyt rikokset, kun tekijä on alaikäinen [10, s. 73]. Jokaisella ihmisellä on evoluutiobiologillisesti kapasiteetti ja valmius tehdä väkivaltaa toista ihmistä kohtaan [12]. Voidaan sanoa, että yksilöllisillä alttiuksilla on rikollisen käyttäytymisen etiologiassa merkitsevä rooli mitä ihminen päätyy mahdollisesti tekemään. Henkirikoksista tuomituilla henkilöt, joilla on alhainen MAOA ja CDH13 geenit olivat selvittävä tekijä 5-10% osalta vakavissa väkivaltarikoksissa [13]. Mutta tämä ei tarkoita deterministisesti, että vain tietyn geeniä kantavat ihmiset tekisivät henkirikoksia, kun niitä tekevät myös ne, joilla ei ole MAOA [14] ja CDH13 geeniä. Rikollisuus on monimutkainen ilmiö ja rikoksen tapahtumista edeltää geneettiset taustekijät sekä ympäristölliset tekijät (ns. sosiaaliset tekijät [15]) [16-17]. Käsittelin edellisessä blogissa Suomen kiusaamisongelmaa ja sitä, kuinka uhrista tulee tekijä tai tekijästä uhri tai molemmat [18]. Tässä tuntuu olevan halua löytää helppoja ja selityksiä miksi epäilty henkirikosteko tapahtui ja mitä voidaan tehdä. Käsittelen seuraavaksi mitä kirjallisuus sanoo kouluampujista.
Tutkimuksia kouluampujista
172 kouluampujan tapausta tutkittiin ja tulokset osoittavat, että psykoosin oireilla ei ollut merkitystä 69 prosentissa tapauksista, mutta psykoosilla saattoi olla vähäinen rooli 11 prosentissa tapauksista, kohtalainen rooli 9 prosentissa tapauksista ja merkittävä rooli 11 prosentissa tapauksista. (käännös) [19]. Psykoottisilla (mielisairailla) oli samanlaiset motivaatiot tehdä rikollinen teko kuin muilla joukkoampujilla, joiden demografisten ominaisuuksien ja yleisten väkivallan riskitekijöiden osalta olivat samankaltaisia (käännös) [19]. Vakavan mielisairauden rooli joukkoampumisen syissä on monimutkainen ja tutkimuksen mukaan mielenterveyspalveluiden kyky ennaltaehkäistä joukkoampumisia rajoittuvat vähäisiksi eivätkä sellaiseen ole ratkaisu joukkoampumisongelmaan (käännös) [19].
Eräässä toisessa tutkimuksessa päädyttiin samoihin johtopäätöksiin, että poliitikoilla, joilla pyritään tunnistamaan vakavia mielenterveyden sairauksia ja vaikuttamalla niihin, joissa on tekijällä psykoottisia oireita, niin antavat rajallisen vaikutuksen kouluampumisien ehkäisyssä [20]. Vaikkakin heille pitää pystyä tarvittaessa tarjoamaan apua eikä vastaanotolle tulevia ihmisiä saa kohdella rikollisina, koska muuten he eivät sitten hae apua ongelmaansa [21].
”Vakavasta mielenterveysongelmasta kärsivien tekemät joukkoampumiset edustavat vähemmän alle 1 % kaikista vuosittaisista ampuma-asehenkirikoksista” (käännös) [22, s. 81] ”Vakavista mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten kokonaisosuus väkivaltarikoksien osuus on vain noin 3 prosenttia. Kun näitä rikoksia tarkastellaan tarkemmin, vieläkin pienemmässä prosentissa niistä on havaittu olevan mukana ampuma-aseet.” (käännös) [22, s. 81]
Mielenterveystyöllä on vähäinen vaikutus joukkoammuntojen (esim. kouluampumisien) ehkäisyssä. Erittäin harva joukkosurmaaja on psykoottinen. Siitä on pääteltävissä, että he tietävät enimmäkseen mitä ovat tekemässä. Kuitenkin siinä on radikalisaatiopolku, että henkilö kehittyy valitsemaan väkivaltaisen ratkaisun [23]. Tämä antaa toivoa sille, että tämä polku voitaisiin katkaista ja estää teot varhaisessa vaiheessa [24] heti kun vain saadaan tietää, että ns. rikollisen paha tahtotila on kehittymässä.
Tutkimuksia aseiden määrästä henkirikoksiin
Amerikkalaisten tutkimuksien mukaan aseiden määrä vaikuttaa henkirikoksien määrää. Mitä enemmän on aseita, sitä enemmän on henkirikoksia [25].
”Akateemisen kirjallisuuden tarkastelun perusteella todettiin, että aseiden saatavuuden olevan riskitekijä henkirikoksiin sekä Yhdysvalloissa että korkean tulotason maissa. Tapausverrokkitutkimukset, ekologiset aikasarjatutkimukset ja poikkileikkaustutkimukset osoittavat, että kodeissa, kaupungeissa, osavaltioissa ja alueilla Yhdysvalloissa, joissa on enemmän aseita, sekä miehillä että naisilla on suurempi riski henkirikoksiin, erityisesti ampuma-asemurhiin.” (käännös) [26]
”Analysoimme henkirikosten ja aseiden saatavuuden välistä suhdetta käyttämällä 26 kehittyneen maan tietoja 1990-luvun alusta. Havaitsimme, että kehittyneissä maissa, joissa aseita on enemmän saatavilla, on myös enemmän henkirikoksia. Nämä tulokset pitävät usein paikkansa myös silloin, kun Yhdysvallat jätetään tutkimuksen ulkopuolelle.” (käännös) [27]
”Yksinkertaisissa regressioissa (ilman kontrollimuuttujia) 26 korkean tulotason maassa aseiden saatavuuden ja henkirikosten määrän välillä on vahva ja tilastollisesti merkitsevä yhteys.” (käännös) [27]
”Köyhyyden ja kaupungistumisen huomioon ottamisen jälkeen jokaisessa ikäryhmässä niissä osavaltioissa, joissa on paljon aseita, henkirikosten ja erityisesti ampuma-aseilla tehtyjen henkirikosten määrä on korkeampi.” (käännös) [28]
”Ampuma-aseväkivalta aiheuttaa Yhdysvalloissa vuosittain yli 36 000 kuolemantapausta ja 74 000 ampuma-aseisiin liittyvää vammaa.” (käännös) [29]
”Nämä havainnot viittaavat siihen, että SYG-lainsäädännön (stand your ground) käyttöönotto eri puolilla Yhdysvaltoja oli yhteydessä väkivaltaisten kuolemantapausten lisääntymiseen, jotka olisi voitu mahdollisesti välttää.” [30]
”Kiinteistä vaikutuksista ja negatiivisista binomiregressiomalleista vuosilta 1980-2018 saatujen tietojen mukaan stand your ground -lakien ja rikollisuuden välillä ei ole vahvaa yhteyttä kumpaankaan suuntaan.” [31]
Aselakien kiristämisen vaikutukset jäävät vähäisiksi, jos aseita ei saa pois henkilöiltä, jotka aikovat tehdä rikolliset teot. Mutta itse en halua leimata kaikkia aseharrastajia, koska aseharrastajien joukossa on ihmisiä, jotka eivät tee ampuma-aseilla rikoksia tai vahingoita itseänsä ampuma-aseilla [32]. Vaikea tilanne voittaa.
Mitä voidaan tehdä?
Tässä tuntuu toistuvan narratiivit: lisää mielenterveystyötä ja lisää resursseja jne. Rikollisuus on monimutkainen ilmiö eikä siihen ole yhtä sopivaa ratkaisua sen ratkaisemiseksi. Ihminen on oppinut kontrolloimaan teknologiaa ja materiaalia, mutta meillä ei ole samanlaista kontrollia ihmisten käytökseen ja valintoihin [33, s. 6]. Meille jää vaihtoehdoksi vähentää tätä ilmiötä ja se ei onnistu yhdellä tavalla.
Vähentämisen keinot: aseiden määrän vähentäminen ihmisiltä, jotka pystyvät tekemään rikollisen teon, radikalisaatio kehityspolun havaitseminen ja sen katkaiseminen, jos se on mahdollista, yksityisen turvallisuuden lisääminen ja ns. kouluturvallisuuden parantaminen [34], [35], [36].
Lopuksi
Järjestelmässä on tietty kapasiteetti tunnistaa ja käsitellä turvallisuushaasteita, niin on vaikea uskoa, että löytäisimme keinon, jolla olisimme voittamassa turvallisuushaasteita. Näyttäisi siltä, että meillä ei tällä hetkellä ole ratkaisua, jolla voisimme saavuttaa maailman ilman rikollisuutta, ilman väkivaltaa niin henkistä kuin fyysistä. Voimme vain yrittää vähentää turvallisuusongelmia, ihmisten kärsimystä ja väkivaltaa (fyysinen ja henkinen), mutta mihin asti? Miksi emme voi onnistua rikollisuuden ja turvallisuusongelmien poistamisessa?
Totuuden siemen tuntuisi löytyvän George Voldin sanoista:
”Rikoksentekijä on ja tulee aina olemaan inhimillinen olento.” [37, s.284]
Sitä on aikaisemmin ajateltu, että ns. rikollisuus voitaisiin voittaa ja poistaa yhteiskunnasta [38, s. 213]. Se jää piilotetuksi hypoteesiksi maailmaamme, että voiko ihminen lajina muuttua ja luopua väkivallasta, rikollisuudesta ja moraalittomuudesta. Ihmisenä oleminen on jotain muuta kuin ns. hyviä asioita.
Mitä mieltä olette?
Lähteitä ja Kirjallisuutta
[1] Poliisi. Vantaan Viertolassa tiistaina 2.4.2024 tapahtuneen kouluampumistapauksen tutkinta jatkuu poliisissa. 5.4.2024. https://poliisi.fi/-/vantaan-viertolassa-tiistaina-2.4.2024-tapahtuneen-kouluampumistapauksen-tutkinta-jatkuu-poliisissa
[2] Poliisi. Viertolan kouluampumistapauksen osallisten kuulustelut käynnissä. 4.4.2024 https://poliisi.fi/-/viertolan-kouluampumistapauksen-osallisten-kuulustelut-kaynnissa
[3] Tiina Karppi. Epäillään murhaa ja kahta murhan yritystä. YLE 2.4.2024. https://yle.fi/a/74-20081690/64-3-218957?utm_medium=social&utm_source=copy-link-share
[4] Päivi Happonen. Ylen tiedot: Epäilty ampuja muutti Vantaalle pieneltä paikkakunnalta Uudeltamaalta. YLE 5.4.2024. https://yle.fi/a/74-20081690/64-3-219451?utm_medium=social&utm_source=copy-link-share
[5] https://yle.fi/a/74-20081690/64-3-218957
[6] D. Howitt, “Attitudes towards crime - box 3.1 key concept: moral panics,” in Introduction to Forensic and Criminal Psychology, 2nd ed., Harlow: Pearson Education Limited, 2006.
[7] J. P. Walsh, “Social media and moral panics: Assessing the effects of technological change on societal reaction,” International Journal of Cultural Studies, vol. 23, no. 6, pp. 840–859, Nov. 2020. https://doi.org/10.1177/1367877920912257
[8] B. Schissel, “Youth Crime, Moral Panics, and the News: The Conspiracy Against the Marginalized in Canada,” Social Justice, vol. 24, no. 2 (68), pp. 165–184, 1997, [Online]. Available: http://www.jstor.org/stable/29767013
[9] D. J. R. Grey, “‘Liable to Very Gross Abuse’: Murder, Moral Panic and Cultural Fears over Infant Life Insurance, 1875–1914,” Journal of Victorian Culture, vol. 18, no. 1, pp. 54–71, Mar. 2013, https://doi.org/10.1080/13555502.2012.740847
[10] J. Kivivuori, M. Aaltonen, M. J. Näsi, K. E.-M. Suonpää, and P. M. Danielsson, Kriminologia: Rikollisuus ja kontrolli muuttuvassa yhteiskunnassa. Suomi: Gaudeamus, 2018. https://www.finna.fi/Record/fikka.4281549
[11] D. Howitt, Introduction to Forensic and Criminal Psychology, 2nd ed., Harlow: Pearson Education Limited, 2006.
[12] J. M. Gómez, M. Verdú, A. González-Megías, and M. Méndez, “The phylogenetic roots of human lethal violence,” Nature, vol. 538, no. 7624, pp. 233–237, 2016. https://doi.org/10.1038/nature19758
[13] Tiihonen J, Rautiainen MR, Ollila HM, Repo-Tiihonen E, Virkkunen M, Palotie A, Pietiläinen O, Kristiansson K, Joukamaa M, Lauerma H, Saarela J, Tyni S, Vartiainen H, Paananen J, Goldman D, Paunio T. Genetic background of extreme violent behavior. Mol Psychiatry. 2015 Jun;20(6):786-92. Epub 2014 Oct 28. PMID: 25349169; PMCID: PMC4776744. https://doi.org/10.1038/mp.2014.130
[14] Wiberg, A. (2015). REHABILITATION OF MAOA DEFICIENT CRIMINALS COULD LEAD TO A DECREASE IN VIOLENT CRIME. Jurimetrics, 55(4), 509–526. http://www.jstor.org/stable/26322696
[15] Julian Highsmith, Mark Mercado, Jose Hernandez, & Susana Madrigal. Nature (MAOA) and Nurture in a Criminal. UC Merced Undergraduate Research Journal 2015. https://doi.org/10.5070/M481029475
[16] Cloninger CR, Christiansen KO, Reich T, Gottesman II. Implications of sex differences in the prevalences of antisocial personality, alcoholism, and criminality for familial transmission. Arch Gen Psychiatry 1978; 35: 941–951. https://doi.org/10.1001/archpsyc.1978.01770320035002
[17] Carey G, Gottesman II. Genes and antisocial behavior: perceived versus real threats to jurisprudence. J Law Med Ethics 2006; 34: 342–351. https://doi.org/10.1111/j.1748-720x.2006.00039.x
[18] Mikko Luomala. MOT: Kiusaajien luvattu maa – Mitä on ihmisyys?. Puheenvuoro 11.9.2023. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikko-luomala/mot-kiusaajien-luvattu-maa-mita-on-ihmisyys/
[19] J. K. Peterson, J. A. Densley, K. Knapp, S. Higgins, and A. Jensen, “Psychosis and mass shootings: A systematic examination using publicly available data.,” Psychology, Public Policy, and Law, vol. 28, no. 2, pp. 280–291, May 2022, https://doi.org/10.1037/law0000314
[20] G. Brucato et al., “Psychotic symptoms in mass shootings v . mass murders not involving firearms: findings from the Columbia mass murder database,” Psychol Med, vol. 52, no. 15, pp. 3422–3430, Nov. 2022, https://doi.org/10.1017/S0033291721000076
[21] A. Lankford and R. G. Cowan, “Has the role of mental health problems in mass shootings been significantly underestimated?,” Journal of Threat Assessment and Management, vol. 7, no. 3–4, pp. 135–156, Sep. 2020, https://doi.org/10.1037/tam0000151
[22] James L. Knoll ja George D. Annas. Mass shootings and mental illness. American Psychiatric Association Publishing 2016. https://psychiatryonline.org/doi/pdf/10.5555/appi.books.9781615371099
[23] C. K. Ebbrecht and L. Lindekilde, “From violent lone-actor types to lone-actor grievance-fueled violence: The Aarhus University shooting as an example of multi-facetted offender motivations and context-sensitive boundaries between violent lone-actor categories,” Front Psychol, vol. 13, Jan. 2023, https://doi.org/10.3389/fpsyg.2022.995818
[24] Winch AT, Alexander K, Bowers C, Straub F, Beidel DC. An evaluation of completed and averted school shootings. Front Public Health. 2024 Jan 9;11:1305286. PMID: 38269382; PMCID: PMC10807037. https://doi.org/10.3389%2Ffpubh.2023.1305286
[25] Duggan, M. (2000). More Guns, More Crime. https://doi.org/10.3386/w7967
[26] Hepburn, Lisa; Hemenway, David. Firearm availability and homicide: A review of the literature. Aggression and Violent Behavior: A Review Journal. 2004; 9:417-40. https://www.hsph.harvard.edu/hicrc/firearms-research/guns-and-death/ ja https://doi.org/10.1016/S1359-1789(03)00044-2
[27] Hemenway, David; Miller, Matthew. Firearm availability and homicide rates across 26 high income countries. Journal of Trauma. 2000; 49:985-88. https://www.hsph.harvard.edu/hicrc/firearms-research/guns-and-death/ ja https://doi.org/10.1097/00005373-200012000-00001
[28] Miller, Matthew; Azrael, Deborah; Hemenway, David. Household firearm ownership levels and homicide rates across U.S. regions and states, 1988-1997. American Journal of Public Health. 2002; 92:1988-1993. https://www.hsph.harvard.edu/hicrc/firearms-research/guns-and-death/ ja https://doi.org/10.2105%2Fajph.92.12.1988
[29] Chisom N Iwundu, Mary E Homan, Ami R Moore, Pierce Randall, Sajeevika S Daundasekara, Daphne C Hernandez, Firearm Violence in the United States: An Issue of the Highest Moral Order, Public Health Ethics, Volume 15, Issue 3, November 2022, Pages 301–315, https://doi.org/10.1093/phe/phac017
[30] Degli Esposti M, Wiebe DJ, Gasparrini A, Humphreys DK. Analysis of “Stand Your Ground” Self-defense Laws and Statewide Rates of Homicides and Firearm Homicides. JAMA Netw Open. 2022;5(2):e220077. https://jamanetwork.com/journals/jamanetworkopen/fullarticle/2789154
[31] Alexander Adams, K. (2023). No Retreat: The Impact of Stand Your Ground Laws on Violent Crime. Criminal Justice Review, 48(4), 417-436. https://doi.org/10.1177/07340168221124453
[32] Antti Tuominen. Luvallinenkin ase tappaa – lähes joka toinen henkirikoksissa käytetty ase on laillinen. YLE 2013. https://yle.fi/a/3-6717048
[33] F. Hagan, Research Methods in Criminal Justice and Criminology, 10th ed. Hoboken: Pearson, 2018. Accessed: Apr. 07, 2024. [Online]. Available: https://www.pearson.com/en-us/subject-catalog/p/research-methods-in-criminal-justice-and-criminology/P200000001159/9780137409020
[34] S. Rajan, P. M. Reeping, Z. Ladhani, L. M. Vasudevan, and C. C. Branas, “Gun violence in K-12 schools in the United States: Moving towards a preventive (versus reactive) framework,” Prev Med (Baltim), vol. 165, p. 107280, Dec. 2022, https://doi.org/10.1016/j.ypmed.2022.107280
[35] U.S. Secret Service. PROTECTING AMERICA’S SCHOOLS. A U.S. SECRET SERVICE ANALYSIS OF TARGETED SCHOOL VIOLENCE. 2020. https://www.secretservice.gov/sites/default/files/2020-04/Protecting_Americas_Schools.pdf
[36] FBI. The School Shooter: A THREAT ASSESSMENT PERSPECTIVE. https://www.fbi.gov/file-repository/stats-services-publications-school-shooter-school-shooter
[37] Vold, George B.: Kriminologian perusteet. Suom. Katriina Virtanen. WSOY, Porvoo 1966. Alkuperäinen teos julkaistu 1958: Theoretical criminology. https://jyu.finna.fi/Record/jykdok.2055855
[38] Inkeri Anttila and Patrik Törnudd, Kriminologia ja kriminaalipolitiikka, 1st ed. Juva: WSOY, 1983.