Tämä Suomen, isänmaamme johtaminen alkaa jo oikeasti ahdistaa. Ensin oli tyytymättömyys ja jopa välillä viha. Kohta en jaksa enää hallituksen toimintaa. Ja joku (k)apinalauma saa mellestää mielin määrin. Ministeri siunaa. Onneksi ei sentään Tampereen tuomiokirkkoseurakunta. Kun laitettiin iso pyörä pyörimään. Juttelin yhden kaverin kanssa useista yhteiskunnan asioista. Molemmat vihataan sitä vihaa minkä Marin on saanut parvensa kera aikaan. Ja kun mitään ei voida. Mihinkään ei lähdetä tientukoksi tai huutamaan banderollien kanssa. Turhauttaa. Mikään ei auta. Vallanhimoinen kottaraisparvi riitelee mutta ei hajoa. Kun ministerin salkku ja ansio rahana on ihan jees. Apua.
1 tykkäys
Tuttu tunne. “Mitä täällä oikein tapahtuu?” tulee kysymyksenä jatkuvasti mieleen.
Johdonmukaisuus, pitkät linjat, tulevaisuus, Suomi vuonna 2070…olisi nyt joku oikea strategia.
Juuri kuuntelin kirjan Laman lapset. se aika ei päästä irti ikinä. Ei siitä kukaan mitään “oppinut”.
Hyvälle mielelle pääsee hetkeksi, kun katsoo Kummelin “Pääministerin kyselytunti”- jaksoja 
Kai Räsänen.
Henkilökohtainen kysymys: mitä sinä itse olet valmis nyt ja jatkossa tekemään Suomen hyväksi?
1 tykkäys