Liike Nytin kippari Harry Harkimo peräänkuulutti liikkeen alkuasetelmia räätälöidessä, että poliittisilla luottamuspaikoilla ei istuisi sama henkilö kahdessa roolissa. Silloin kun Harkimo vielä uskoi asiaansa, oli se varsin kannatettavaa "Suomalaista harvainvaltaa ja politiikan eristäytymistä muusta yhteiskunnasta kuvaa hyvin se, että moni päättäjä istuu sekä kunnanvaltuustossa että eduskunnassa. Se on mielestäni täysin järjenvastaista. Kunnallispolitiikan päätökset ja eduskunnan linjaukset voivat olla ristiriidassa keskenään. Ketä äänestysnappia painava kahden pallin poliitikko silloin edustaa? Sote-uudistus on hyvä esimerkki tästä. Isot kaupungit ovat sotea vastaan, mutta niiden valtuutetut hallituspuolueista äänestävät soten puolesta.
Hurjempaa on ehkä vielä luvassa, jos maakuntamalli menee läpi. Silloin edustaja voisi olla jakamassa rahaa valtiolta maakunnalle, maakunnalta kunnalle ja kunnassa sitten eteenpäin. Teoreettisenakin sellainen tilanne on niin vaarallinen ja altis korruptiolle ja maan kokonaisedun unohtamiselle, että sitä ei pitäisi päästää edes alkuun. "
Toivottavasti en maalaa pirua seinälle, mutta kauppamiehellä taitaa olla kaupustelijan sydän, jossa maan, kunnan ja maakunnan kokonaisetu näyttää unohtuvan ja tilalle nousee vahvasti oma etu. Luonnollisesti Helsingin tuoreella kaupunginvaltuutetulla ja Liike Nytin kansanedustaja Harry Harkimolla onkin vielä mahdollisuus näyttää toteen se, että Liikkeen riveissä politiikkaa tehdään oikeasti eri tavoin kuin vanhoissa puolueissa ja Harkimo ilmoittaa piakkoin, että kummasta pallistaan hän hyvän asian puolesta luopuu. Kumpi joutaa poisannettavaksi?
Olen ymmärtänyt tuon Harkimon kannan niin, että systeemi on järjetön kun sallii tuon. Se vaikka Liike ei tätä hyväksy, on toki oltava siinä mukana jotta voidaan vaikuttaa ‘vallan keskiöstä’ käsin niin, että tuo jrjetön systeemi saadaan ajettua alas. Miten tilanne voisi muuttua tai järjettömyys loppua, ellei systeemin sisällä ole niitä voimia joska muutosta kannattaa?
Harkimon puheissa muutenkin vilisee persoonapronomineja joiden avulla asioita yksinkertaistetaan ja suoaviivaistetaan. Ongelma tässä on toki se, että silloin asiat personoituu ja voi joutua esimerkeistä tai yleisistä komenteistä henkilökohtaselle tilille.
Tämä siis minun subjektiivnen mielipide asiasta, ja näin tämän olen itse ymmärtänyt.
Onhan se väärin, että istutaan samaan aikaan kunnan-/kaupunginvaltuustossa ja eduskunnassa, jatkossa ehkä lisäksi myös maakuntavaltuustossa. Mutta minkäs teet kun järjestelmä pakottaa siihen? Harkimon tapauksessa hänen äänillään meni läpi kaksi muuta ehdokasta, ja puolueilla pitää olla näkyvyyttä valtuustoissa tai muuten menee huonosti eduskuntavaaleissakin.
Toisaalta yleisessä tapauksessa eihän sitä voi kieltääkään, jos haluaa tehdä valtuutetun hommia oman päivätyönsä lisäksi. Jos ei-kansanedustaja voi hoitaa valtuutetun tehtäviä oman normaalin työnsä lisäksi, niin sitten voi kansanedustajakin. Ehkä parasta olisi, jos valtuutetun ja kansanedustajan tehtäviä voisi joustavasti antaa varamiehelle, ja tulla sitten takaisin jos häviää vaaleissa toisen paikan. Äänestäjien kannalta ei pitäisi olla väliä, koska ääni menee kuitenkin ensisijaisesti puolueelle.
Isompi ongelma on minusta se, että ministeri voi toimia samaan aikaan kansanedustajana. Toisin kuin kunnanvaltuutettuna oleminen, ministeriys on kokopäiväduunia niin kuin myös kansanedustajuus. Ministereille pitäisi olla samanlainen sääntö kuin MEPeille, että ministerin pestin vastaanottaessaan erotetaan eduskunnasta kunnes pesti päättyy, ja varamies tilalle siksi aikaa.
Minä näen tämän samalla tavalla. Jos halutaan muuttaa jotain, pitää olla mukana. Mutta sekin on totta, että on hieman ärsyttävää, että meille päästään tästä kuittaamaan. Toisaalta pormestarivaaliin ei pysty edes osallistumaan olematta ehdolla valtuustoon. Käsittääkseni, se on se perustelu, miksi Hjallis oli ehdokkaana valtuustoon.