Selonteko käsittelee Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, mutta myös muuttuneen tilanteen taloudellisia vaikutuksia, huoltovarmuutta, varautumista sekä rajaturvallisuutta, kyberturvallisuutta ja hybridivaikuttamista.
Selonteon eduskuntakäsittelyyn kuuluvat:
lähetekeskustelu täysistunnossa
valiokuntakäsittely
ainoa käsittely täysistunnossa
Ainoan käsittelyn eli niin sanotun palautekeskustelun lopuksi täysistunto hyväksyy eduskunnan selontekoa koskevan kannanoton. Täysistunto voi äänestää kannanoton sisällöstä, mutta ei hallituksen luottamuksesta. Kannanotto lähetetään valtioneuvostolle tiedoksi eduskunnan kirjelmänä.
Samassa täysistunnossa selonteon lähetekeskustelun kanssa on lähetekeskustelussa kolme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvää kansalaisaloitetta. Puhemiesneuvosto on myös asettanut selonteon eduskuntakäsittelyn ajaksi koordinaatioryhmän varmistamaan eri toimijoiden välisen tiedonkulun.
Valiokuntien asiantuntijalausunnot tulevat julkisiksi sen jälkeen, kun asian käsittely kyseisessä valiokunnassa on päättynyt. Asiantuntijalausunnot löytyvät Asian käsittelytiedot -sivun alareunasta, kun valiokunnan lausunto tai mietintö on valmistunut.
Kommentoin nykyistä tilannetta jo tänään tänne keskusteluun joten en ala toistamaan kirjoitustani.
Hallituksen selonteko ja mediassa julkituotu kansalaisten NATO myönteinen ajattelu ei anna nykyiselle hallitukselle muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa neuvottelut Suomen liittämiseksi osaksi NATO yhteisöä👍
Suomen turvallisuustilanne on muuttunut merkittävästi Venäjän laajennettua Ukrainassa käytävää sotaa, joka alkoi jo 2014. Tämä kannattaa ottaa lähestymiseksi, että sota alkoi 2014 Krimin miehityksestä.
Kohdan yksi perusteella kannatan Natoa, tosin jo kauemmin. On myös huomioitavaa, että Suomi luopui 1995 puolueettomuudestaan liittyessään Euroopan Unioniin. Siitä asti olemme vain olleet sotilaallisesti liittoutumattomia, kun EU:lla ei ole sotajoukkoja. Nato on jo periaatteessa EU:n puolustusunioni, koska suurin osa jäsenmaista (24/27) on Natossa. Meillä on kuitenkin reilu 1300 km yhteistä rajaa Venäjän kanssa.
Nato jäsenenä Suomi voisi kehittää jo aikaisemmin tarjoamaansa arktista puolustusosaamista ja sen myötä koulutuskeskusta. Tämä voisi samalla toimia pohjoisen alueen tukikohtana.
Mielestäni vain Nato tarjoaa riittävän laajan turvapohjan, esimerkiksi verrattaessa Ruotsi-Suomi -puolustusliittoon. (anteeksi, ei mitään ruotsalaisia vastaan)
Ahvenanmaan puolustus kaipaa myös ratkaisuja. Mahdollisen Nato-hakemuksen päivänä kannattaa lähettää joukkoja alueen läheisyyteen. Sitä voidaan kutsua materiaalihuolloksi ja -tarkastukseksi.
Huoltovarmuutta pitää arvioida kriittisesti. Tällä hetkellä viranomaiset katsovat sitä ruusunpunaisten lasien läpi. Kannattaa oppia Sillanaukeesta ja rekoista joita ei sitten ollutkaan.
Kyberpuolustus on Suomessa hajallaan ja siviiliviranomaisten vastuulla. Mielestäni sen pitäisi olla puolustusvoimien vastuulla, koska sitä käytetään osana hybridivaikuttamista ja vihreät miehet voivat ilmestyä äkkiä mukaan. Siviilipuolta ja sen osaamista ei missään nimessä pidä sulkea pois.
Oletetaan, että jätämme Nato-liittymishakemuksen. Sen myötä meidän pitää varautua myös laajaan vaikuttamisyrityksiin Venäjän taholta kuten:
“pakolaisiin” itärajalla kuten Valko-Venäjältä viime kesänä
erilaisiin kyberhyökkäyksiin kuten viime perjantaina
voimakkaaseen informaatiovaikuttamiseen esimerkiksi väärillä uutisilla, kuten Pietarin rannikkopuolustuksen siirtymisestä Suomen rajalle.
2016: ”Presidentti Ahtisaari haluaa Suomen välittömästi puolustusliitto Naton jäseneksi. Suomi on läntinen demokratia ja siksi sen tulee liittyä kaikkiin läntisiin järjestöihin ja järjestelmiin.
Jos emme sitä tee, suomettuminen jatkuva riesamme.” (Kirja: Miten tästä eteenpäin? (Docendo))
Lopuksi, myös Naton vastustajien näkemyksiä on kunnioitettava ja kuunneltava heidän puheenvuoronsa.
Keskustelussa on unohdettu Ruotsin geopoliittinen asema. Suomen ollessa Venäjän ja Ruotsin välissä, ei Ruotsilla ole kiirettä Natoon. Mutta Suomella on.