Mitä mieltä olette siitä että kunnat saa pakkolunastaa tontteja käytännössä mielinmäärin ja vieläpä pilkkahinnalla. Ja sen jälkeen esim myydä ne ja tehdä voittoa ja paikata sillä talous vajetta, vaikka lunastuslaki sen kieltää. Kunnat yleensä vetoaa jotakuinkin näin että “kaavoituksen tuomalla arvonnousulla pyritään kattamaan kuluja joita alueen rakentamisesta syntyy kunnalle” Ja kunnan ei ole edes pakko rakentaa tontille mitään, vaan kunta voi esim myydä tontin jollekkin yritykselle joka rakentaa tontille jotain. Näin ollen kunta saa huomattavia voittoja tonttikaupoista. Ei oikein istu minun oikeuden tajuun tämmönen toiminta.
7 tykkäystä
Tämä on hyvä kysymys ja olisikin kiinnostavaa tietää, mitä porukka asiasta ajattelee. Itse tosin muotoilisin kysymyksen hieman toisin: kuinka suuri osuus kaavoituksen tuomasta arvonnoususta kuuluu yksityiselle maanomistajalle, kuinka suuri osuus kunnalle? Selvää lienee se, että kummallekaan ei “kuulu” arvonnousu kokonaisuudessaan.
Arvonnousu ei voi kuulua kokonaan maanomistajalle, sillä kunnalle tulee paljon kustannuksia infran rakentamisesta. Toisaalta arvonnousu ei voi myöskään kuulua kokonaan kunnalle, sillä silloin olisimme mielivaltaisessa sosialismissa. Mikä olisi siis oikea taso?
4 tykkäystä
Kaavoitus on kuuma peruna. Jos kunta- tai valtio (ELY) lunastaa maanomistajalta maata tulisi sen tapahtua markkinahintaan. Mikäli tälläisen maa-alueen käyttöä - kaavaa muutetaan niin, että sen arvo kasvaa tietyn ajan sisällä esim. 30 vuoden sisällä tulisi siitä maksaa lisäkorvausta maanomistajalle. Kaavoittamisella voidaan tällä hetkellä pelata niin jonkun maanomistajan hyväksi (hyvä veli päättäjiä lobbaamalla) kuin haitaksikin. Maanomistajien tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus ei aina toteudu.
Maanomistaminen ja -ostaminen sekä jalostaminen ym. (rakennukset, viljely, metsänhoito…) maksavat siispä sen arvonnousukin kuuluu yksinomaan maanomistajalle.
Tätä sivuten tuon esiin ajatuksen päättäjien vastuusta silloin, kun he mahdollistavat päätöksillään uuden lähiympäristön kiinteistöjen asumis- ja ympäristöolosuhteita huonontavan tai tuhoavan toiminnan (esim. kalliokivilouhimo, jonka haitat ulottuvat monesti kilometrienkin päähän). Tälläistä ei pitäisi voida puoltaa ilman, että kunta/kaupunki maksaa näille kiinteistöjen omistajille riittävää korvausta haitasta ja häiriöstä mikäli sellainen kestää esim. yli vuoden tai on pysyvää. Mahdolliset vahingot tulisi myös maksaa viiveettä (jos tekijä ei eri syistä suostu korvaamaan niin viime kädessä kunta/kaupunki). Monien kiinteistöjen arvo on tälläisissä tapauksissa eri puolella Suomea pudonnut, käyttömahdollisuudet vähentyneet, asumismukavuus tai -mahdollisuus kadonnut ja/tai ihmisten elämä muutenkin mullistunut negatiivisesti (oikeusjutut, henkinen taakka, terveyshaitat) ja tätä tapahtuu tälläkin hetkellä.
1 tykkäys
Todella syvältä. Ymmärrän että joissakin tapauksissa joudutaan pakkolunastamaan, mutta rahallinen hyöty kuuluu alkuperäisomistajille, ei kunnalle. Ei tämänkaltainen menettely sovi demokraattiseen ajatteluun lainkaan, tai ei ainakaan istu minun oikeustajuuni.
4 tykkäystä
Korruptiivinen kaavoitus on yksi (poliittisesti) järjestäytyneen talousrikollisuuden muodoista. Espoossa se on toiminut jo kauan.
Ideana on pakottaa yksityishenkilöitä myymään maaomaisuuttaan pilkkahinnalla kaupungille tai suurille rakennusliikkeille. Sen jälkeen niiden arvo monisatakertaistetaan kaavamuutoksella.
Pakottaminen tapahtuu esim. merkitsemällä maat viheralueiksi, asettamalla ne ”toistaiseksi” rakennuskieltoon tai pilkkahintaisilla pakkolunastuksilla.
Kaupungin tai rakennusliikkeiden omistukseen päätymisen jälkeen ne sitten muutetaankin rakennusmaiksi.
Arvonnousu on hyötyjille huikea. Se mahdollistaa myös a) ”jälkihyvitykset” poliitikoille näiden vaalirahoitukseen, b) maankäyttömaksut kaupungille virkamiesten palkka- ja urakehityksen turvaamiseksi sekä c) vastuuvirkamiesten ”hyvänä pitämisen” rakennusliikkeiden täysin kustantamissa neuvottelukokouksissa maailmalla.
Veronmaksajat eivät maankäyttömaksuista hyödy centtiäkään. Ne eivät edes kata tiiviistä ja raskaasta rakentamista aiheutuvia lisäkustannuksia, ja toiseksi ne siirtyvät asuntojen myyntihintoihin.
Oikeusasteisiin on turha valittaa, kaupungeilla on monopoliasema kaavoituksessa.
2 tykkäystä
Olen kanssasi osittain samaa mieltä. Pelkkä pika voiton Kiilto silmissä tämä menettely on mielestäni tuomittavaa. Mutta mikäli kunta haluaa toimivaa yritystoimintaa kunnan alueelle ja näin kerätä yrityksiltä verotuloja ja näin parantaa kunnan kassavirtaa niin siinä mun mielestä koko kunta voittaa. Niin kuntalaiset kuin itse kunta. Mutta tässäkin tapauksessa pitäisi olla tietty sääntö että kunta ei saa myydä tontteja suurella voitolla vaan tonttien myyntihinta pitäisi olla linjassa ostohintaan. Ja tietenkin yksityiseltä ostettuna pitäisi maksaa markkinahinta.
2 tykkäystä
Eikös kunnat yleensä hanki tonttimaata niitä yksityisiä yrityksiä varten? Yritykset sitten työllistää ja tuovat niitä kuntalaisia hyödyttäviä palkansaajien veroeuroja. Tylsää tämä julkisen sektorin parjaaminen. Puolustan demokratiaa. Jatkuva julkisten toimijoiden parjaaminen on tuhon tie. En tarkoita sitä etteikö
kehitettävää ole. Tuokin menettely on osa demokratiaa. Hintoihin en ota kantaa. Myymätön joutomaa on vain joutomaan arvoinen. Turha kadehtia sitä jos joku sitten oykää siihen joutomaa lle jotain joka arvoa nostaa. Rakentakoot maanomistajat itse?
Minunkaan oikeustajuun ei millään mahdu se että jos kunta yrittää pakkolunastaa minimaalisella hinnalla tilan jossa on tuottavaa toimintaa nykyisen omistajan toimesta. Kunnalla ei pidä olla myöskään mitään oikeutta nimittää tila joutomaaksi vaikka esim. maa-aines olisi miljoonien arvoinen. Kuntapäättäjien korruptuneisuus tulee jonkun puolueettoman oikeustahon selvittää.
1 tykkäys
Miten kunta mielestäsi hyötyy esimerkiksi jo rakennetulla omakotitaloalueella olevien tonttien pitämisestä niin pitkään rakennuskiellossa kunnes niiden omistaja, tai lopulta perikunta, suostuu myymään sen joko rakennusyhtiölle tai kaupungille? Minusta on törkeää, että kaupunki ei anna rakennuslupia joillekin mielivaltaisesti maamitikukseen ottamille yksityishenkilöille vaan saalistaa niitä ensin pilkkahinnalla hyvissä suhteissa oleville rakennusyhtiöille tai edes kaupungille. Painotan ettei kysymys ole mistään perustelluista tapauksista. Rakennusliikkeiltä ei Espoolla jo lähes kolmenkymmenen vuoden kokemukseni mukaan ole ollut tapana pakkolunastaa mitään. Päinvastoin on tietääkseni lahjoittanut. Ryöstäminen on ryöstämistä myös laillistettuna, puhumattakaan että rapauttaa yhteiskuntamoraalia.
Ks. vastaukseni L. Pohjalalle.