Pakollinen toinen aste ei ole ratkaisu sille että on pudottu kyydistä jo peruskoulussa. Meidän täytyy uudistaa peruskoulua niin että kaikilla on edellytykset jatkaa toiselle asteelle. Samanaikaisesti meidän täytyy huolehtia niistä jotka ovat pudonneet kyydistä kehittämällä oppisopimuskoulutusta.
3 tykkäystä
Allekirjoitan Ari Siipivirran ajatukset oppivelvollisuuden pidentämisen vaikutuksista. Käytettävällä rahasummalla tulisi auttaa heitä, joiden osaaminen on heikentynyt jo peruskouluvaiheessa.
Tässä muutamia tutkimustuloksia, jotka tukevat tällaista ajattelua.
Raportissa Alkumittaus – matematiikan ja äidinkielen ja kirjallisuuden osaaminen ensimmäisen luokan alussa (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Julkaisut 17:2019) Annette Ukkola ja Jari Metsämuuronen toteavat, että yksilöiden välillä jopa useiden vuosien tasoero. Kun taidoiltaan heikoimman oppilaan lähtötaso oli 52 pistettä, taitavimman oppilaan lähtötaso oli 1021 pistettä.
Olen myös nähnyt tutkimuksen, jossa todettiin, että esiopetus on pystynyt tasoittamaan osaamiseroja vain osittain. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Repo ym., 20194 ) on arvioinut varhaiskasvatuksen laatua. Arvioinnin tulos oli, että varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden asettamat sisällölliset tavoitteet eivät toteudu.
Perusopetuksen matematiikan oppimistulosten pitkittäisarvioinnissa vuosina 2005-2012 (Koulutuksen seurantaraportit 2013:4) Metsämuuronen toteaa, että ´osaaminen lisääntyy 375 yksiköstä (3. luokan alussa), 463 yksikköön (6. luokan alussa) ja edelleen 502 yksikköön (9. luokan lopussa). Kokonaisuutena osaaminen lisääntyy kouluvuosien aikana keskimäärin 127 yksikköä niin, että muutos on suurinta alaluokilla ja tasoittuu yläluokille tultaessa. Simulaatioiden perusteella näyttää siltä, että suurin osaamisen lisäys tapahtuu kahden ensimmäisen vuosiluokan aikana.´
Liitän tähän vielä graafin, jota harvoin näkee julkisuudessa. Siinä ovat Pisa 2009 matematiikan tulokset. Graavista näkee, että pärjäsimme keskiarvossa, koska meillä oli paremmat ´heikot oppilaat´ suhteessa muihin OECD-maihin.
2 tykkäystä
“Pitkäjänteisen, tuottavan talous-ja työllisyyspolitiikan näkökulmasta toimiva ja turvallinen oppimisympäristö on nuorten hyvinvoinnin ja työllistymisen perusta”.
Samaa mieltä asiasta. Koulutus ja ja opintojen päätteeksi ammattiin työllistyminen on merkittävä tekijä nuoren ihmisen integroitumisessa yhteiskuntaan ja ylipäätään tulevaisuuteen sekä elämän matkalle. Yhteiskunta, jossa Suomessa elämme, on tarjonnut hyvän koulutuksen peruskoulusta ammatillisiin opintoihin lapsille ja nuorille.
Nuorilla on usein se ongelma, ettei heitä kiinnosta opiskella vuodesta toiseen. Isäni ei opiskellut peruskoulua pidemmälle vaan teki töitä pienestä pitäen ja opiskeli myöhemmin lisää. Tietääkseni ihan varakas tapaus. Koulu ei välttämättä kerro miten elämässä pärjää.
Kannatan itse koulutusta, mutta en sen pakotusta. Sen sijaan suosittelisin, että kouluissa opetettaisiin enemmän yrittämisestä ja sijoittamisesta. Näillä kahdella pärjää jo aika pitkälle jos ei kiinnosta ammattia tai papereita opiskella.
Ja jos tuhlaa elämästään 2-5 vuotta ylimääräistä, niin työpaikan tulisi olla aika varma sen jälkeen, mutta onko todellisuudessa? Meillä on huippuluokan koulutusta kaikille aloille, mutta onko tarpeeksi yrityksiä ja työpaikkoja noviiseille?
Opiskelu ei välttämättä auta sosiaaliseen elämään tai syrjäytymiseen. Moni pysyttelee hiljaa itsekseen vaikka olisi paljon ihmisiä ympärillä. Voi tuntua, ettei kuulu sinne.
2 tykkäystä
Tämä ketju on jo “vanha”, viime vuoden puolelta, mutta…
kai tämä oppivelvollisuus sisältää kaikki mahdolliset muodot? Esim. koulutuskokeilut, oppisopimusopiskelu, osatutkinnon suorittaminen työn ohessa ja tietysti 10-luokka yms. ?
Ei kaikilla ole rahkeita perusmuotoiseen lukio- tai ammattikouluopintoihin.
En ole asiaan vielä perehtynyt tarpeeksi, mutta on paljon reittejä työelämään, joita tässä uudessa oppivelvollisuudessa pitää / pitäisi noudattaa.
Esim. @AmoK oletko seurannut asiaa? Tässä varmastikin kunnalla iso vastuu, että homma saadaan pyörimään 
1 tykkäys