Miten ehkäistä nuorten välinen väkivalta?

Aluevaaleissa on muun muassa kyse sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudelleen järjestämisestä. Lain mukaan hyvinvointialueiden on vastattava hyvinvoinnin ja terveyden sekä turvallisuuden edistämisestä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Miten ehkäistä nuorten välinen väkivalta? Olisiko lääkkeenä yhteistyön tiivistäminen lastensuojelun, koulutoimen ja poliisin välillä?

1 tykkäys

Kyllä, yhteistyön tiivistäminen lastensuojelun, koulutoimen ja poliisin välillä voisi olla juurikin oikeanlainen lääke. Tällaista pääkaupunkiseudulla jo tehdäänkin.

Monenlaista on aikaisemmin kokeiltu, enemmän tai vähemmän hyvin tuloksin. Monet koulut ovat kantaneet itsestään nimeä KiVa-koulu. KiVa-kouluohjelma ei toimi, jos sitä ei toteuteta ohjelman mukaisesti. Eikä varmasti aina sittenkään. Vakavissa tapauksissa tarvitaan lastensuojelua ja jopa poliisin apua. On kouluja, joissa KiVa-koulu toimii. Tutkitusti.

Pidän erittäin tärkeänä empatian vahvistamista ja empatiatsitojen herättelyä niin lapsissa, nuorissa kuin aikuisissa. Nuorten välisen väkivallan ehkäisemiseksi opetussuunnitelmaan on lisätty tunne- ja vuorovaikutustaidot. Näiden opettaminen on vantaalaisissa kouluissa nykyisin pakollista ja tarjolla on monenlaista, todella hyvää materiaalia. Toimivat tunne-ja vuorovaikutustaidot puuttuvat monilta aikuisiltakin. Kodin vaikutuksella kasvatuksessa on edelleen suuri merkitys. Koulut eivät näitä asioita yksin ratkaise. Lapset imevät mallin mm. vihapuheeseen kotoa. Siksi tarvitaan palveluja muun muassa vanhemmuuden vahvistamiseksi ja tukemiseksi.

Tässä myös syitä, miksi ajan muun muassa nepsyjen asiaa… varhainen neuropsykiatristen ominaisuuksien tunnistaminen, nepsy-lasten ja -nuorten ohjaaminen, tukeminen ja heidän ja heidän perheidensä kuntouttaminen on todella tärkeää.

Jos esim. nepsyt eivät tule lapsuudessa huomatuksi, kohdatuiksi ja autetuiksi, kärsivät he usein mielenterveyden häiriöistä, päihteistä ja ajautuvat rikollisuuteen. Tästä on paljon tutkimuksia. Heidän ja heidän perheidensä tukeminen ja kuntouttaminen sen sijaan tuovat toivotun avun ja ehkäisevät monta harmia ja onnettomuutta tulevaisuudessa. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään!

1 tykkäys

En ole tosiaan näiden asioiden erityinen tuntija, mutta itse uskon Maritan tavoin, että kehityspolun mahdollisimman aikainen oikealle uralle saattaminen on avain onneen. Parasta olisi, jos lastensuojelua ja poliisia ym ei koskaan tarvittaisikaan!
Ratkaisevan tärkeää on se, että lasten vanhemmilla olisivat asiat kunnossa. Vain silloin pystyvät he antamaan lapsilleen oikean mallin ja suunnan.
Tukea ja valistusta pienten lasten vanhemmille.

Pääkaupunki seudulla ollaan ja tehdään toki kokoajan erilaisia yhteistyö kuvioita, mutta jos katsoo uutisia koko seudulta niin ei nämä näytä toimivan niin kuin annetaan olettaa. Totta kai moni tapaus jää näiden uutisissakin olleiden ääri vakivalta tapausten varjoon ja kansalainen useasti näkee tilannetta sen median antaman luoman kuvan mukaan. Se mitä itse huomannut on kyllä kasvanut pelko sillä oma sukupolvi alkaa olemaan iässä joissa monilla alkaa olemaan kouluikäisiä lapsia ja miltei jokainen on ilmaissut huoliaan ja pelkojaan koulukiusaamista kohtaan. Toki sitä on ollut aina ja tulee olemaan, mutta itsestä tuntuu, että se on saanut paljon vakavampia muotoja mikä herättää ihmisissä pelkoja ja pelko herättää vihaa mikä voi pahimmillaan purkautua omankäden oikeudella. Mielestäni tässä jo vaadittaisiin lakisäädännön uusimista ja muutenkin kovempia otteita jotta tapaukset joissa väkivaltaa on käytetty saisi seurauksia. Se ei mielestäni ole seuraus, että tilanteen jälkeen se “kuitataan” koulukiusaamisella ja enintään poliisi käy näyttäytymässä.

Tähän ei varmasti ole yhtä yksittäistä vastausta.
Ja mikään toiminta ei sulje toista pois eli kaikkia toimia tarvitaan. Enkä tässä ala mitään tieteellisiä tilastoja kaivamaan, koska niitä on vaikea löytää saati vertailla.

Se on kuitenkin selvää, että mitä aiemmin asioihin puututaan, sitä parempi on lopputulos.

Onko sittenkin parempi, että alkoholisti-huumevanhempien lapset menevät päiväkotiin vaikka vanhemmat ovat “työttöminä”?

  • olen melko varma olisi, sillä eihän se lapsen vika ole jos vanhemmat ovat mitä ovat…
  • tässä voisi toimia se, että lapset laitetaan päivähoitoon ja vanhemmat päiväksi “pakkohoitoon”.
  1. Opettajien koulutusta en ala arvioimaan, mutta toki voi kysyä, onko rehtoreissa kuitenkin liikaa niitä, jotka katsoo liian kauan asioita läpi sormien. Tästä seuraa se, että myös opettajat eivät uskalla puuttua kiusaamiseen välittömästi. Huonoja esimerkkejä on ihan liikaa. Ensin pitäisi lainsäädäntöön miettiä lisää puuttumiskeinoja ja lopettaa seliseli sossuhyssyttely. Jollain tavalla puuttumattomuudesta tulisi rankaista ihan kunnon tuomioilla.
  • rehtorin erottaminen väliaikaisesti 1kk, jos toistuu, 6 kk erottaminen ja sakkoja päälle.
  1. Kiusaajien vanhempien rankaisu.
  • jos kiusaaminen jatkuu vaikka asiaa käsitelty useasti, tulisi vanhemmat saattaa vastuuseen
    esim. rangaistuksena jälki istuntoa koulussa nurkassa istuen opetustuntien ollessa käynnissä
  • jos sekään ei auta sakkorangaistus
  1. Koulun aloitus
  • kun koulu aloitetaan 1 luokalla, tutustutetaan kaikki toisiinsa keskusteluilla oppis-oppilas, niin että jokainen keskustelee jokaisen kanssa ja tutustuu toisiinsa. Ja se pitää myös tehdä eikä selittää että joo on ne keskustellu luokasa ryhmänä. Ryhmäkeskustelu ei auta yhtään mitään. Kun 7 vuotias tutustuu hyvin toiseen 7 vuotiaaseen, kiusaamiskynnys varmasti kasvaa. Ei kukaan lähtökohtaisesti ole kiusaaja. Eikä 7 vuotiaat mieti minkälainen toinen on väriltään, uskonnoltaan, sukupuoleltaan tai kooltaan.

Sama keskustelu parin kuukauden välein.

Suomalainen koulu on valitettavasti tehty tasapäistämään kaikki oppiminen.
Koulumaailma on rakennettu VAIN huonosti oppivien ehdoilla.

Jps nopeammin oppijoilla olisi mahdollisuus siirtyä oman tasoisensa ryhmiin, saisivat huonommin oppivat vastaavasti paremmin oman osaamisensa tasoista opetusta ja pääsisivät etenpäin. Jopa heidän ryhmät voisivat olla pienempiä kuin paremmin oppivien ryhmässä. Mutta peruskateus estää tämän, sillä viksummat ei saa menestyä ja oppia enemmän kuin metelöivät kurittomat kakarat. Vanhemmat pistävät hanttiin, sillä eihän meidän ihana pikkupallero voi olla huonommin oppiva,

Koulujen liikuntasalit avataan ko koulun oppilaille iltakäyttöön 2-3 iltana viikossa esim. klo 16-19. Tämä siksi että valvoja/valvojia koulun koosta riippuen voidaan myös paikalle.

  • Ohjelmana liikunta ja liikuntaleikit ja miksei myös muut pelit. Eri luokalla olevat ja osin eri ikäluokat voisi pelata samoissa joukkueissa, jolloin yhteenkuuluvuus urheiluharrastuksen kautta veisi kiusaamiskynnystä taas kauemmaksi. Ja jos lapsena/nuorena saat kipinän urheiluun, se voi säilyä aikuisuuteen saakka ja jopa läpi koko elämän.

Tottakai yhteistyö koulun, poliisiin, sosiaalitoimen ja vanhempien välillä täytyisi olla tiivistä, silloin varsinkin nkun havaitaan toistuvia ongelmia. Mutta tämä on usein vain oireiden hoitoa paljon paljon myöhässä.

  1. Vihapuheet kotona on tietysti yksi ongelmallinen asia, mutta jollain tavalla tästä vihapuheesta puhumisesta on tullut vähän sellainen uusi normaali, että sitä saa puhua kunhan vain on oikeanlaista (Lue: Vihervasemmistolaista") puhetta. Ja jos vanhemmat opettavat lapset jo varhain siihen, että tämä ja tämä on vihapuhetta ja afrikan tähti on kielletty peli, tai toteutunut historia on kielletty aihe, niin sitten ollaan vaikeuksissa. Opettajat ei voi kohta opettaa ilman että miettivät jokaista lusetta, onko tässä joku vihapuhetta. Normaalien työssäkäyvien normaalijärjellä olevien vanhempien ei tarvitse miettiä mitä kotona puhutaan, sillä vanhemmilla ja lapsilla on yhtä lailla oikeus avoimeen keskusteluun.

Ja vielä yksi perustoteamus. Ei ennevanhaan ollut mitään erityisryhmiä, vaan kaiiki oli ihan samassa veneessä. Eikä kouluissa ollut juurikaan ongelmia. Nyt tämä pullamössä sosiaalitätien venkulointi on johtanut siihen, että joka asiasta tehdään ongelma ja joka asiaan on joku komitea. Samalla jää ne pääasiat eli lasten hyvinvointi ja oppilaiden oppiminen toissijaiseksi.

Ugh, olen puhunut :slight_smile:

Ihan hyviä huomioita.
Mielestäni listalta puuttuu se tärkein, eli kotikasvatus. Joillain puuttuu rohkaisut, toiselta kannustaminen, kolmannelta rajat, neljänneltä kuri ym ja joltain kaikki.

Mielestäni kaikissa ideoissasi oli juonta, mutta virittäisin:

  1. kohtasi olisi todella kehittämisen ja eteenpäin viemisen arvoinen.
  2. ei. Kyllä varmaan halutaan puuttua, mutta työkalut ovat huonot.
  3. olet oikeassa kiusaajaa pitäisi rankaista mieluummin, esimerkiksi koulua vaihtamalla, ei kiusattun pitäisi joutua vaihtamaan koulua.
1 tykkäys

Tämä aihe on toki hankala ja jopa raskas monille. Tähän liittyy monilla niin paljon tunteita mikä on toki myös hyvä koska pyrin aina kannustamaan ihmisiä näyttämään ja kertomaan tunteensa, mutta se toki myös tuo haasteensa.

Fakta on se, et nyky toimet ei riitä koska kouluväkivalta on pahentunut ja nuoriso väkivallasta tulee vähän väliä poliiseilta yms. tahoilta tietoja, et aseistus on lisääntynyt huomattavasti nuorilla. Toki tämä on tosi laaja-alainen asia, mutta siitä pitäisi lähteä et faktat tiskiin ja suoraa puhetta, että muutosta ja toimia tarvitaan.

1 tykkäys

Kiitoksia, Päivi, että toit tämän aiheen valtakunnalliseen keskusteluun. Nostin tämän itselleni tärkeimmäksi vaaliteemaksi useammastakin eri syystä. Tärkeimpänä syynä on se, minkä kaikki varmasti tiedostavatkin - nuorten väkivaltaa ei ole onnistuttu nujertamaan, vaikka siitä on jo vuosia puhuttu ja erilaisia ohjelmia sen ympärille on rakennettu. Toiseksi näen, että nyt hyvinvointialueiden aikakaudella tässä asiassa voidaan joko ottaa harppauksia eteenpäin tai pahimmassa tapauksessa, koulutoimen jäädessä kunnille ja lastensuojen siirtyessä hyvinvointialueille, suunta voi olla myös toinen.

Mikä sitten avuksi? Ennaltaehkäisevä toiminta on erittäin tärkeää ja sitä tulee jatkossakin kehittää yhteistyössä eri viranomaisten välillä. Yhteistyön toimivuus tulee varmistaa myös aluehallintouudistuksen jälkeisenä aikana.

Erityisesti nuorten erilaiset mielenterveyshäiriöt täytyy pystyä diagnosoimaan nykyistä aikaisemmin. Monet saavat diagnoosin vasta aikuisiällä, jolloin taustalla on usein jo paljon ongelmakäyttäytymistä. Luonnollisesti diagnoosin lisäksi tarvitaan myös konkreettista hoitoa ja riittävästi asiantuntevaa tukea sekä nuorelle että hänen lähipiirilleen. Tässä tarvitaan yhteistyötä koulutoimen, terveydenhuollon ja kotien välillä. Tarvittaessa myös lastensuojelu täytyy ottaa riittävän matalalla kynnyksellä mukaan yhteistyöhön jos asiat eivät muutoin etene.

Ennaltaehkäisevän toiminnan lisäksi peräänkuulutan kuitenkin myös tahtoa ja rohkeutta käyttää tarvittaessa kovempia keinoja väkivaltaisen käytöksen kitkemiseksi. Ensinnäkin luopuisin kokonaan termistä “koulukiusaaminen” ja korvaisin sen termillä “kouluväkivalta” tai yleisemmin “nuorisoväkivalta”. Tämä pieni teko jo itsessään korostaisi asiaankuuluvalla tavalla ilmiön vakavuutta. Nuorten harjoittama henkinen ja fyysinen väkivalta täyttää jo nyt usein rikoslain määritelmät, vaikka rikosvastuu ei heitä koskisikaan alhaisen iän vuoksi.

Nuorten väkivaltatapaukset tulisi entistä useammin viedä suoraan lastensuojelun käsiteltäväksi. Kouluilla ei ole riittävästi valtuuksia puuttua ongelmiin, mutta lastensuojelu voi tarvittaessa käyttää myös kovempia keinoja, kuten tilapäistä huostaanottoa, mikäli se katsotaan lapsen edun mukaiseksi. Huostaanoton aikana lapselle voitaisiin varmistaa riittävä hoito ja tuki.

Laki mahdollistaa jo nykyisellään paljon, mutta kynnys kovempien keinojen käyttöön on perinteisesti ollut todella suuri. Tässä esim. poliitikoilla olisi mahdollisuus vaikuttaa poliittisen ohjauksen muodossa, jolloin myös virkamiesten kynnys tehdä tarvittavia päätöksiä madaltuisi. Korostan vielä, että lainsäädännön puitteissa kovemmat toimet olisivat jo nykyisellään monesti mahdollisia.

Vaikka se kuinka kliseseltä kuulostaa, kaikki lähtee kotoa, Paljon vanhenneimpia joilta vanhemmuus täysin hukassa. Eletään älylaitteiden ja some kautta. Perhe vieraantuu, ei kiinnosta mitä ympärillä tapahtuu, Jos nuoret eivät saa tukea ja huomiota kotoa, hakeudutaan seuraan joka koetaan omaksi. Jos kotoa ei osata antaa mallia käyttäytyä tai kykyä huomioida toisia ihmisiä on suuri riski ajautua tilanteeseen jossa toisella ihmisellä ei ole väliä. Työssä kohtaa sosiaalialan ammattilaisia, jotka kertoo aika karuja juttua työstään. Vain murto-osaan pystytään puuttumaan. Mennään perheiden kotiin opettamaan arkea kun perhe ei pärjää. Yleisin huomio on se kun vanhempi elää puhelin kädessä, lapset tarvii / pyytää jotain , mutta huomio keskittyy muuhun. Vanhemmille joutuu tiukasti sanomaan nyt oikeasti puhelin pois ja keskity lapseen.
Se onko mikä ratkaisu tallaiseen tilanteeseen on vaikea, Jotain pitäisi tehdä ennen kuin sosiaaliohjaajat ovat siellä kotona opettamassa sitä arkea. Neuvolat tätä nykyään niin pienillä resursseilla että tällä hetkellä eivät siihen pysty. Varhaisen puuttumisen pitää panostaa, ja kun korona jossain vaiheessa helpottaa, on esim. neuvolan resursseja lisättävä

1 tykkäys