Aluevaaleissa on muun muassa kyse sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudelleen järjestämisestä. Lain mukaan hyvinvointialueiden on vastattava hyvinvoinnin ja terveyden sekä turvallisuuden edistämisestä sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Miten ehkäistä nuorten välinen väkivalta? Olisiko lääkkeenä yhteistyön tiivistäminen lastensuojelun, koulutoimen ja poliisin välillä?
Kyllä, yhteistyön tiivistäminen lastensuojelun, koulutoimen ja poliisin välillä voisi olla juurikin oikeanlainen lääke. Tällaista pääkaupunkiseudulla jo tehdäänkin.
Monenlaista on aikaisemmin kokeiltu, enemmän tai vähemmän hyvin tuloksin. Monet koulut ovat kantaneet itsestään nimeä KiVa-koulu. KiVa-kouluohjelma ei toimi, jos sitä ei toteuteta ohjelman mukaisesti. Eikä varmasti aina sittenkään. Vakavissa tapauksissa tarvitaan lastensuojelua ja jopa poliisin apua. On kouluja, joissa KiVa-koulu toimii. Tutkitusti.
Pidän erittäin tärkeänä empatian vahvistamista ja empatiatsitojen herättelyä niin lapsissa, nuorissa kuin aikuisissa. Nuorten välisen väkivallan ehkäisemiseksi opetussuunnitelmaan on lisätty tunne- ja vuorovaikutustaidot. Näiden opettaminen on vantaalaisissa kouluissa nykyisin pakollista ja tarjolla on monenlaista, todella hyvää materiaalia. Toimivat tunne-ja vuorovaikutustaidot puuttuvat monilta aikuisiltakin. Kodin vaikutuksella kasvatuksessa on edelleen suuri merkitys. Koulut eivät näitä asioita yksin ratkaise. Lapset imevät mallin mm. vihapuheeseen kotoa. Siksi tarvitaan palveluja muun muassa vanhemmuuden vahvistamiseksi ja tukemiseksi.
Tässä myös syitä, miksi ajan muun muassa nepsyjen asiaa… varhainen neuropsykiatristen ominaisuuksien tunnistaminen, nepsy-lasten ja -nuorten ohjaaminen, tukeminen ja heidän ja heidän perheidensä kuntouttaminen on todella tärkeää.
Jos esim. nepsyt eivät tule lapsuudessa huomatuksi, kohdatuiksi ja autetuiksi, kärsivät he usein mielenterveyden häiriöistä, päihteistä ja ajautuvat rikollisuuteen. Tästä on paljon tutkimuksia. Heidän ja heidän perheidensä tukeminen ja kuntouttaminen sen sijaan tuovat toivotun avun ja ehkäisevät monta harmia ja onnettomuutta tulevaisuudessa. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään!
En ole tosiaan näiden asioiden erityinen tuntija, mutta itse uskon Maritan tavoin, että kehityspolun mahdollisimman aikainen oikealle uralle saattaminen on avain onneen. Parasta olisi, jos lastensuojelua ja poliisia ym ei koskaan tarvittaisikaan!
Ratkaisevan tärkeää on se, että lasten vanhemmilla olisivat asiat kunnossa. Vain silloin pystyvät he antamaan lapsilleen oikean mallin ja suunnan.
Tukea ja valistusta pienten lasten vanhemmille.
Pääkaupunki seudulla ollaan ja tehdään toki kokoajan erilaisia yhteistyö kuvioita, mutta jos katsoo uutisia koko seudulta niin ei nämä näytä toimivan niin kuin annetaan olettaa. Totta kai moni tapaus jää näiden uutisissakin olleiden ääri vakivalta tapausten varjoon ja kansalainen useasti näkee tilannetta sen median antaman luoman kuvan mukaan. Se mitä itse huomannut on kyllä kasvanut pelko sillä oma sukupolvi alkaa olemaan iässä joissa monilla alkaa olemaan kouluikäisiä lapsia ja miltei jokainen on ilmaissut huoliaan ja pelkojaan koulukiusaamista kohtaan. Toki sitä on ollut aina ja tulee olemaan, mutta itsestä tuntuu, että se on saanut paljon vakavampia muotoja mikä herättää ihmisissä pelkoja ja pelko herättää vihaa mikä voi pahimmillaan purkautua omankäden oikeudella. Mielestäni tässä jo vaadittaisiin lakisäädännön uusimista ja muutenkin kovempia otteita jotta tapaukset joissa väkivaltaa on käytetty saisi seurauksia. Se ei mielestäni ole seuraus, että tilanteen jälkeen se “kuitataan” koulukiusaamisella ja enintään poliisi käy näyttäytymässä.
Tähän ei varmasti ole yhtä yksittäistä vastausta.
Ja mikään toiminta ei sulje toista pois eli kaikkia toimia tarvitaan. Enkä tässä ala mitään tieteellisiä tilastoja kaivamaan, koska niitä on vaikea löytää saati vertailla.
Se on kuitenkin selvää, että mitä aiemmin asioihin puututaan, sitä parempi on lopputulos.
Onko sittenkin parempi, että alkoholisti-huumevanhempien lapset menevät päiväkotiin vaikka vanhemmat ovat “työttöminä”?
Sama keskustelu parin kuukauden välein.
Suomalainen koulu on valitettavasti tehty tasapäistämään kaikki oppiminen.
Koulumaailma on rakennettu VAIN huonosti oppivien ehdoilla.
Jps nopeammin oppijoilla olisi mahdollisuus siirtyä oman tasoisensa ryhmiin, saisivat huonommin oppivat vastaavasti paremmin oman osaamisensa tasoista opetusta ja pääsisivät etenpäin. Jopa heidän ryhmät voisivat olla pienempiä kuin paremmin oppivien ryhmässä. Mutta peruskateus estää tämän, sillä viksummat ei saa menestyä ja oppia enemmän kuin metelöivät kurittomat kakarat. Vanhemmat pistävät hanttiin, sillä eihän meidän ihana pikkupallero voi olla huonommin oppiva,
Koulujen liikuntasalit avataan ko koulun oppilaille iltakäyttöön 2-3 iltana viikossa esim. klo 16-19. Tämä siksi että valvoja/valvojia koulun koosta riippuen voidaan myös paikalle.
Tottakai yhteistyö koulun, poliisiin, sosiaalitoimen ja vanhempien välillä täytyisi olla tiivistä, silloin varsinkin nkun havaitaan toistuvia ongelmia. Mutta tämä on usein vain oireiden hoitoa paljon paljon myöhässä.
Vihapuheet kotona on tietysti yksi ongelmallinen asia, mutta jollain tavalla tästä vihapuheesta puhumisesta on tullut vähän sellainen uusi normaali, että sitä saa puhua kunhan vain on oikeanlaista (Lue: Vihervasemmistolaista") puhetta. Ja jos vanhemmat opettavat lapset jo varhain siihen, että tämä ja tämä on vihapuhetta ja afrikan tähti on kielletty peli, tai toteutunut historia on kielletty aihe, niin sitten ollaan vaikeuksissa. Opettajat ei voi kohta opettaa ilman että miettivät jokaista lusetta, onko tässä joku vihapuhetta. Normaalien työssäkäyvien normaalijärjellä olevien vanhempien ei tarvitse miettiä mitä kotona puhutaan, sillä vanhemmilla ja lapsilla on yhtä lailla oikeus avoimeen keskusteluun.
Ja vielä yksi perustoteamus. Ei ennevanhaan ollut mitään erityisryhmiä, vaan kaiiki oli ihan samassa veneessä. Eikä kouluissa ollut juurikaan ongelmia. Nyt tämä pullamössä sosiaalitätien venkulointi on johtanut siihen, että joka asiasta tehdään ongelma ja joka asiaan on joku komitea. Samalla jää ne pääasiat eli lasten hyvinvointi ja oppilaiden oppiminen toissijaiseksi.
Ugh, olen puhunut 
Ihan hyviä huomioita.
Mielestäni listalta puuttuu se tärkein, eli kotikasvatus. Joillain puuttuu rohkaisut, toiselta kannustaminen, kolmannelta rajat, neljänneltä kuri ym ja joltain kaikki.
Mielestäni kaikissa ideoissasi oli juonta, mutta virittäisin:
Tämä aihe on toki hankala ja jopa raskas monille. Tähän liittyy monilla niin paljon tunteita mikä on toki myös hyvä koska pyrin aina kannustamaan ihmisiä näyttämään ja kertomaan tunteensa, mutta se toki myös tuo haasteensa.
Fakta on se, et nyky toimet ei riitä koska kouluväkivalta on pahentunut ja nuoriso väkivallasta tulee vähän väliä poliiseilta yms. tahoilta tietoja, et aseistus on lisääntynyt huomattavasti nuorilla. Toki tämä on tosi laaja-alainen asia, mutta siitä pitäisi lähteä et faktat tiskiin ja suoraa puhetta, että muutosta ja toimia tarvitaan.
Vaikka se kuinka kliseseltä kuulostaa, kaikki lähtee kotoa, Paljon vanhenneimpia joilta vanhemmuus täysin hukassa. Eletään älylaitteiden ja some kautta. Perhe vieraantuu, ei kiinnosta mitä ympärillä tapahtuu, Jos nuoret eivät saa tukea ja huomiota kotoa, hakeudutaan seuraan joka koetaan omaksi. Jos kotoa ei osata antaa mallia käyttäytyä tai kykyä huomioida toisia ihmisiä on suuri riski ajautua tilanteeseen jossa toisella ihmisellä ei ole väliä. Työssä kohtaa sosiaalialan ammattilaisia, jotka kertoo aika karuja juttua työstään. Vain murto-osaan pystytään puuttumaan. Mennään perheiden kotiin opettamaan arkea kun perhe ei pärjää. Yleisin huomio on se kun vanhempi elää puhelin kädessä, lapset tarvii / pyytää jotain , mutta huomio keskittyy muuhun. Vanhemmille joutuu tiukasti sanomaan nyt oikeasti puhelin pois ja keskity lapseen.
Se onko mikä ratkaisu tallaiseen tilanteeseen on vaikea, Jotain pitäisi tehdä ennen kuin sosiaaliohjaajat ovat siellä kotona opettamassa sitä arkea. Neuvolat tätä nykyään niin pienillä resursseilla että tällä hetkellä eivät siihen pysty. Varhaisen puuttumisen pitää panostaa, ja kun korona jossain vaiheessa helpottaa, on esim. neuvolan resursseja lisättävä
Kotikasvatuksella ja asenteisiin vaikuttamalla esimerkkien kautta, keskustelemalla ja kuuntelemalla aidosti. Pakottaminen harvoin auttaa, vaan lisää ennemminkin ongelmaa.
Terve kuri pitää perheissä olla ja ihmettelen miksi lainsäädäntö on tässäkin kohtaa ajatunut ohi kultaisen keskitien? Ainakin itse olen kiitollinen siitä, että isämme piti sopivan kovaa kuria ja oli riittävän jämäkkä kasvattaja.
On pidettävä huoli siitä, että lapset ja nuoret eivät hairahdu sellaisiin porukoihin, jotka vievät väärille poluille. Tähän voidaan vaikuttaa myös sillä, että saamme heidät ymmärtämään että LUUSERI on se joka jengiin lähtee ja turvautuu. Vahva nuori pärjää aina, nuori joka ei kiusaa, eikä kohtele huonosti toisia.
Esimerkin voimaa ei voi vähätellä, koska nuoret hakee idoleita ja esikuvia, kuten itsekin tärkeäksi kokenut omassa nuoruudessa.
Tarjoamalla sellaisia harrastusmuotoja, jotka purkavat nuoren paineita ja pahaa oloa ja tukee hänen tervettä kasvuaan. Erilaiset kamppailulajit, itsepuolustuslajit ovat erinomaisia pahanolon ja stressin purkajia, kuten myös Golf, jääkiekko, jalkapallo, peäspallo, voimistelu ja kaikki lajit joissa pitää keskittyä totaalisesti suorituksen aikana. Yhteisöllisyyden ja perhekeskeisyyden murentuminen on näkynyt todella suurena vaikuttimena viimeisten vuosikymmenien aikana, huonompaan suuntaan, kun yhteiskunta suosii yksilökeskeisyyttä ja yksilöt jää liian usein yksin.
Pahaa oloa purkamalla ennaltaehkäistään väkivaltaa!
Marita.
Olet ytimessä.
Kello on jo paljon, mutta toivon jaksavani vielä kirjoittaa malleja jotka tulevat kohta puun takaa.
Vuonna 90 perustin ensimmäisen nuorten hallituksen Suomessa. Osallisuus.
Nyt hallituksia on nuorille vaikka kuinka.
Nyt nuoret taistelevat tulevansa kuulluiksi niiden kautta. Hyvin heikoin tuloksin.
Ongelma ovat aikuiset. Kuullaan, mutta korvassa on vaikkua. Katsotaan, mutta ei nähdä.
Kysymys on kulttuurista. Nuorisokulttuurista.
On ymmärrettävä, että koskaan aikuinen ei ole synnyttänyt nuorisokulttuuria, vaan vallitsevista olosuhteista nuoret ovat sen aina itse synnyttäneet. Korostan. Ei koskaan aikuinen.
Nyt tuo väkivalta- ilmiö on osa nuorisokulttuuria.
Kierrän paljon kouluissa puhumassa kiusaamisesta, yksin jäämisestä ja väkivallasta.
Olet oikeassa, empatian puute on valtava.
Siihen auttaa jonkin verran se, että viisaat aikuiset puhuvat esimerkein tuosta.
On myös ymmärrettävä, että suurin ja valtaosa nuorista jakaa aikuisten kanssa huolen kaikesta turvallisuudesta.
Jos kysyt sadalla nuorelta vaikkapa, että kenestä kiusaaminen on perseestä, 100 nuorta nostaa käden. Jos kysyt, että pitäiskö asialle jotain tehdä, melkein sata nostaa kättä.
Ulkokehälle yhteiskunnassa jääneet nuoret keksivät elämäänsä sisältöä ollakseen jotain. Lihas on hyvä apu heille siihen, ollakseen jotain. Nyt siihen ovat tulleet myös aseet.
Kun puhutaan vaikka koululuokissa näistä asioista lähemmäs kaikki nyökyttelevät ja ajattelevat että noin asioiden pitäisi olla.
Missä nuorelle väline tarttua asiaan? Ei pidä vain puhua vaan antaa väline.
Juttelin, kun aloitimme Projekti Radikaalin, 43 nuoren kanssa. Kysyin heiltä, “Miten te korjaisitte nämä asiat”
Kolme pitkää iltaa.
Nyt näitä koulu nousemassa jo sinne sun tänne.
Nuoret itse käyvät puhumassa rehtorille, että haluamme tämän meidän kouluun.
Kaikki lähtee nuorista.
Homman nimi on, että nuoret liidaa ja aikuiset auttaa. Pomot ja palvelijat.
Tämä on tulossa. Kulttuuri muuttuu.
Uudet www.sivut pian tulossa, mutta noilta
www.projektiradikaali.fi voi käydä katsomassa hiukan.
Mika Tunturi
PS. Olisi hienoa puhua kanssasi ja kuulla mitä teet. Koen hengenheimolaisuutta.
Lue Marita mun teksti tästä.
Kuulostaa hölmöltä pyynnöltä.
Mutta uskon, että koet jotain.
Olen sun kirjoituksen takana.
Meillä on tulossa saataville piakkoin uusi sosiaalinen innovaatio tähän ongelmakenttään liittyen. Innovaatio jonka kehityspohja ulottuu aina reilun 20-vuoden taakse, milloin aloin seurata tilannetta huolestuneena ja nyt viimeiset 4 vuotta tehty tiiviimpää kehitystyötä tiimin kanssa.
Moi Mikael.
Kiinnostaisi kuulla ideoistanne!
www.tuntza.fi löydät yhteystiedot. 
Hei Mika,
Tässä jo miltei pari vuotta vierähtänyt ja vasta nyt luen kirjoituksesi ja huomaan, että olisi hyvä jatkaa keskustelua. Aiheemme on edelleen ajankohtainen.
Olisi todella kiinnostavaa jakaa ajatuksia ja visioita enemmän.
Pätevöidyn parhaillaan erityisopettajaksi (töiden ohella). Työt Vantaalla, opiskelut Jyväskylässä ja etänä. Harjoitteluun menen Rovaniemelle. Haaveena yläkoulun erityisluokanopen työt; ei koulua vaan elämää varten.
Mun puh. 0408317722, jos et tätä kautta tavoita.
Marita