Kysymys Liike Nytin yleisestä linjauksesta nuoten oppivelvollisuusasiassa?

Hei kaikille☀️

Miten Liike Nyt linjautuu talouspoliittisissa näkemyksissään ( kunnallisvaaleissa) oppivelvollisuuden pidentämisen suhteen? Pitkäjänteisen, tuottavan talous-ja työllisyyspolitiikan näkökulmasta toimiva ja turvallinen oppimisympäristö on nuorten hyvinvoinnin ja työllistymisen perusta.

Kouluympäristö on yhteiskunnan tavoittavin ja ehkä myös vaikuttavin sektori lasten/nuorten kiinnittymiseen ja työllistymiseen opintojen jälkeen.Talouspolitiikan ydintä siis.

Mun mielestä Liike Nytillä olisi mahdollisuus erottautua kunnallisvaaleissa (keskustasta ja kokoomuksesta) TIETOPOHJAISENA SIVISTYSPUOLUEENA. Uskoisin nuorten äänestäjien arvostavan kannanottoja turvallisen ja tukevan oppimisympäristön puolesta, yhdistettyinä Liikkeen poliittiseen toimintakulttuuriin MUUTOSTA hakeviin teemoihin ja nettiparlementin OSALLISTAVAAN mahdollisuuteen.

Mitä te muut ajattelette asiasta? :slightly_smiling_face:

3 tykkäystä

Hei,
Minulla on lapsi, joka juuri pääsi opiskelemaan. Ennen tätä hän kävi armeijan ja luki pääsykokeisiin sekä opiskeli avoimessa korkeakoulussa. Tuo avoin korkeakoulu on aivan huippu juttu.
Kaikki lapset, jotka haluavat opiskella lisää, heille pitäisi järjestää siihen mahdollisuus. Mutta sitten on lapsia/nuoria, jotka eivät koulun loputtua tiedä, mitä haluavat eivtkä taatusti halua istua koulunpenkillä opiskelemaassa teoriaa ja kieliä. Heille pitäisi järjestää mahdollisuus päästä seuraamaan eri aloja paikanpäällä. Sitä en vielä edes kutsuisi työssäoppimiseksi vaan nuori ohajattaisiin tutustumaan eri mahdollisuuksiin ja sitä kautta ehkä löytämään ala, joka kiinnostaa.
Tämä on tärkeää niille, jotka eivät tiedä, mitä mikin ammatti sisällään pitää. Kyllähän koulussa on ammatinohjausta, mutta itse työ jää silti hämärään.

2 tykkäystä

Tuollaista kokeilua on ainakin jossain määrin mahdollista saada.

Tuttavani aloitti ammattikoulussa, mutta totesi alan olevan väärä ja päätyi ryhmään, jossa oli mahdollisuus tutustua eri aloihin

Hei,minusta tää on sellainen asia,joka nostaa monta asiaa esiin ainakin minulle.Tämä asia/esitys nousi ns.pintaan ,kun nuoret peruskoulusta päästyään ei hakeutunut mihinkään.Huoli on aivan oikea.Toisaalta ,jos menee,esim lukioon siinä saa aikaa kasvuun ja ehkä ikä tuo kypsyyttä harkita
esim.mitä haluaisi työelämältä, eli minne suuntautuisi.Eräs näkökulma tuli silloin keskusteluissa esiin et ,nämä rahat suunnattaisiin varhaiskasvatukseen,eikä oppivelvollisuuden pitdentämiseen.Se olisi tehokkampaa koska lapset pienempinä ovat vastaanottavaisempia ja se auttaisi myös kun ovat vaikeammassa teiniiässä .Itse olen sitä mieltä et tuo varhaiskasvatukseen suuntaaminen ois oikeampi tie laittaa nekin rahat.

Tämä hyvin kaksijakoinen kysymys. Oppivelvollisuuden pidentäminen sinällään parantaa työllisyyslukuja, sillä työvoimaikäisiksi kansainvälisissä tilastoissa kuuluu jo 15 vuotiaat. Näin 17-18 vuotiaat eivät olisi enää työvoimana käytettäviksi ja putoaisivat pois tilastoista. Samaan tosin päästäisiin, jos vanhuuseläkeikää laskettaisiin kahdella vuodella.

Toisaalta on nuoria, joiden kyvyt tai halu ei riitä opiskeluun. Heille pitäisi löytää silloin hyvä kisälli-järjestelmä, jolla voisivat kouluttautua ammattiin. Siinä taas on ongelmana, että jokainen palkaton kisälli vie palkallisen työntekijän paikan ja siten vaikutus kansantalouteen on vähintäänkin olematon tai jopa negatiivinen.

Oppimishaluisille nykyäänkin on mahdollista opiskella vaikka läpi elämän. Opiskelupaikkoja täytyisi vain olla riittävästi kaikille halukkaille.

Omakantani on, että oppivelvollisuutta voidaan pidentää, kunhan varmistetaan työssäoppiminen siten, ettei opiskelijan harjoittelu vähennä työpaikan työvoimakustannuksia ja vakinaisia työpaikkoja. Suomessahan on jo tällä hetkellä, muistaakseni jopa 300 000, ilmaista työtä tekevää harjoittelijaa, työkokeilussa olevaa jne, jotka toimivat täysvaltaisina, vaikkakin valvottuina, työntekijöinä. Markkinataloudessa tällaista kilpailuvinoumaa ei saisi syntyä. Opiskelun tulee olla opiskelijaa hyödyttävää eikä perustua tilastokikkailuun.

4 tykkäystä

Olen samaa mieltä, että tukea tarvitaan tasaisesti esiopetuksesta 2.asteen kynnyksen yli. Pitkäjänteisesti ja riittävästi tuettu koulutuspolku on yksi merkittävimmistä nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä ja työllistymistä tukevista toimista. Työelämästä syrjäytynyt nuori maksaa yli miljoona euroa menetettyinä työtuloina lisäksi se on usein myös inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia.

Turvallisesta ja tukevasta oppimisympäristöstä hyötyvät kaikki oppilaat. Lahjakkaat ja keskiverrot erityisesti koulurauhasta. Olen neljän lapsen äiti(7v-17v) ja minulla on noin 20 vuotta työkokemusta lastensuojelusta. Ystäväpiirissäni on eskariopettajia, perusopettajia ja 2.asteen opettajia. Kokemusten/ tilastojen perusteella esimerkiksi Lahden seudulla on jo pitkään
jatkunut haastava tilanne lasten/nuorten perusopetuksessa tarvittavan tuen riittävyydestä( Lahdessa työttömyysaste on yli20% ja kouluissa erityistä tukea tarvitsevien lasten lukumäärä merkittävästi valtakunnallista keskiarvoa korkeampi). Lisäksi pienituloisten perheiden nuorten 2.asteen oppimateriaalikulut ovat monelle perheelle liikaa.

Edellisellä hallituskaudella tehtiin merkittäviä muutoksia 2.asteen opintosuunnitelmaan.
Lisättiin mm. nuorten itseohjautuvuutta opinnoissa, yritysyhteistyötä paikallisesti ja itsenäistä opiskelua digitaalisesti. Samalla vähennettiin opettajien lähiopetusta oppilaille, käsittääkseni erityisesti ammattikouluissa. Muutoksella ei ollut oikein edellytyksiä onnistua, koska heikoimmat oppijat tippuivat äkkinäisen uudistuksen myötä kelkasta ja keskiverroillakin oli vaikeuksia löytää itsenäisesti ohjautuvaa oppimistapaa hetkessä. Kotiympäristön rooli oppimisen tukena korostui. Monelta nuorelta juuri tämä tuki puuttui.

Onnistunut siirtymä perusopetuksesta 2.asteen opintoihin vaatii riittävästi tuetun perusopetuspolun, jossa huomioidaan oppimiserojen tasaaminen jokaisella ikätasolla- erityisesti alkuopetuksessa ja siirtymävaiheissa.

Riittävästi resurssoidulla tukiopetuksella, koulunkäyntiavustajilla, jakotunneilla, erityisopetuksella, oppilashuollolla/ohjauksella sekä oppivelvollisuuden ulottamisella 2.asteen opintoihin, turvataan kuntatalous ja nuorten työllistyminen kestävällä tavalla. Pitkällä tähtäimellä se on kannattavaa talous-ja yhteiskuntapolitiikkaa.

2 tykkäystä

Jokainen nuori ja hänen perhe tietää parhaiten oman tilanteensa ja tekee päätöksen sen mukaan. Tästä voisi kirjoittaa vaikka mitä tukevia argumentteja, taloudellisia sekä sosiaalisia. Pakottava oppivelvollisuus ei todellakaan ole kannattava investointi

2 tykkäystä

Kyllä näinkin, jos perhe ja nuori ovat samaa mieltä. Hankalampaa, jos nuori haluaa opiskella, mutta perhe ei kannusta tai se ei ole taloudellisesti mahdollista. Olen ollut vastaanottamassa yli kymmenen vuotta hakemuksia Eväitä Elämälle - ohjelmaan. Paikallisyhdistyksessä. Ohjelmassa tukea haetaan nuorten 2.asteen oppimateriaaleihin ja lasten/nuorten harrastuksiin. Hakemuspäätökset perustuvat perheiden todennettuihin tuloihin ja perheen kokonaistilanteen arviointiin. Sen perusteella uskallan sanoa, että ainakin Lahden seudulla opiskelu voi todellakin tyssätä perheen rahatilanteeseen.

to 27. elok. 2020 klo 18.01 Robin Perälä sivustolta Liike Nyt Nettiparlamentti <liikenyt@discoursemail.com> kirjoitti:

Erityisesti köyhien perheiden nuoret hyötyisivät eritoten ilmaisista oppimateriaaleista, sillä oppivelvollisuuden alla oppimateriaalit tulisivat kaikille oppilaille ilmaisiksi ja se lisäisi eri taustoista tulevien nuorten tasa-arvoista mahdollisuutta oppia ja opiskella.

Lisäksi nykyään pelkällä peruskoulupohjalla on todella hankala työllistyä, ja jos nuori tippuu systeemistä jo peruskoulun jälkeen 15 vuotiaana eikä pääse opiskelemaan tai töihin, on se aika kova rasite niin nuorelle itselleen, kuin myös valtiolle/kunnille. Itse kannatan oppivelvollisuuden nostoa.

1 tykkäys

Minun mielestäni tässä menee rahat haaskuulle. Samalla rahalla palkkaisi suuret määrät opettajia ja tukihenkilöitä varhaiseen puuttumiseen ja opastamiseen.

Sen sijaan että pakollista koulussaoloaikaa pidennetään, tulisi nuo rahat käyttää koulujen toiminnan yleiseen parantamiseen. Tällä hetkellä esimerkiksi ammattikoulujen kohdalla ei laissa ole ollenkaan kirjattu tuntimääräistä oikeutta lähiopetukseen toisin kuin vaikkapa lukioissa, laki määrää vain että opetusta ja opettajia on oltava “riittävästi”. Vuosi-pari lisää opiskeluaikaa ei merkitse mitään jos opettajia ja opetusta ei ole saatavilla. Annetaan opiskelijoille parempaa opetusta pienemmissä ryhmissä ja yritetään puuttua syrjäytymiseen ja oppimisvaikeuksiin aiemmassa vaiheessa.

3 tykkäystä

Opetuksen tason, työrauhan ja oppimiseen tarvittavan tuen tulee olla riittävää jo perusopetuksessa. Mikäli lapsi/nuori selviytyy täpärästi luokkatasolta toiselle mutta jää ilman tarvitsemaansa tukea… on epärealistista odottaa ihmettä 2.asteella.

Lahdessakin on ilmennyt haasteita, jotka johtuneet ammattikoulujen lähiopetuksen vähentymisestä. Nuorten työssäoppiminen työpaikoilla on paineistanut yritysten työntekijöitä, kun ammattikoulujen opettajien lähiopetusvastuu on vähentynyt merkittävästi.

Lahden seudulla on merkittävästi (Suomen) keskiarvoa enemmän tukea tarvitsevia lapsia perusopetuksessa. Vuodesta toiseen haetaan kuitenkin lisäsäästöjä sivistyspalveluista. Haastava tilanne

2 tykkäystä

Aiemman hallituksen virheet koulutuspuolella tulisi mielestäni korjata ja kenties nykyinen hallitus on jo niin tekemässäkin(?), sikäli kun siihen on resursseja saatavilla.

Mielestäni ongelmia ennaltaehkäisevä toiminta ilman lisäpakkoja olisi paras tie.
Oppivelvollisuuden pidentäminen täysi-ikäiseksi asti olisi toki loogista, muttei välttämättä kaikkien kannalta hyvä asia. Tietysti jos oppivelvollisuuden katsotaan täyttyvän peruskoulun jälkeen myös pelkästään työssäoppimalla tai liiketoimintaa harjoittamalla, niin sitten en näe siinä enää ongelmia.

1 tykkäys

Mikään koulutus ei mene koskaan hukkaan. Nuorella on sitä paremmat mahdollisuudet, mitä enemmän koulutusta takana. Kaikille ei kuitenkaan sovi koulun penkillä istuminen. Pitäisi olla vaihtoehto näille älykkäille toiminnan nuorille, jotka oppivat tekemällä työn ohessa ja saavat näin ammattiin mahdollisuuden.

1 tykkäys

Toinenaste olisi hyvä olla pakollinen. Jo senkin takia että työnantajat suosivat koulutusta. Myös nuoret saisivat lisä aikaa miettiä onko tämä oikea ala. Menoja toki tulee mutta uskon että pitemmän päälle tämä maksaa itsensä takaisin monella mittarilla.

Kokeilu on hyvä juttu. Itselläni ei ollut nuorena mitään hajua siitä mitä haluaisin tehdä tai opiskella. Äitini oli opettaja ja sain 20 vuotiaana tuurailla häntä todetakseni vain, että ei ole minun juttuni.

1 tykkäys

Hei, opiskelu on ok ketkä haluavat opiskella. On paljon nuoria, jotka eivät halua tai joilla ei ole “päätä” sitä tehdä. Heidän olisi kuitenkin hankittava ammatti elääkseen jollain lailla. Vuosikymmeniä sitten työpaikoilla opetettiin työhön paikan päällä ilman koulunpenkillä istumista. Olen samaa mieltä kanssasi, että jo tutustuminen eri aloihin on hyvä juttu. Miten kiinnostusta mahtaa riittää, on eri asia.
Kaikkien korkeakoulu kouluttautuminen ei ole järkevää, sillä kuka tekee tulevaisuudessa ne duunarihommat? Robotit tietysti.

3 tykkäystä

Riippuu varmasti paljonkin alasta, miten työssä oppivan harjoittelija, ja sitä kautta ammattiin pätevöityvä, vaikuttaa työvoimakustannuksiin ja vakinaisiin työpaikkoihin. Hyvin yksinkertaisten ja samanlaisina toistuvien työsuoritusten oppiminen käy nopeasti. Se saattaa viedä vain pari viikkoa vakinaisen työntekijän ajasta. Sama aika saattaa hyvinkin mennä aina, kun uusi työntekijä perehtyy työympäristöönsä ja omaan työhönsä. Mutta onko harjoittelija silloin todellisesti oppimassa, koulutettavana ja pätevöitymässä ammattiin (vrt. koulussa saatu opetus)?

Kokemukseni mukaan esimerkiksi ammattikorkeakoulussa edellytetty työharjoittelu jo sitoo merkittävästi vakituisten työntekijöiden aikaa. Harjoittelijan ohjaajana ja opastajana toimivan käyttäminen kouluttajaksi on pois yrityksen laskutettavasta työstä. Jotta yritys voisi toimia samalla resurssilla kuin ilman koulutettavaa, on palkattava yksi henkilö lisää tämän kouluttajan työpanoksen korvaamiseksi. Työvoimakustannukset siis nousevat, ilman että asiakkaille myytävän työn laskutus nousisi. Esimerkiksi kampaamoissa tämä toimii: harjoittelijan tekemä työsuorite on asiakkaalle halvempi, ja vakituinen työntekijä on vain osan ajasta neuvomassa harjoittelijaa. Pidempikestoisissa projekteissa tämä on jo vaikeampaa. Esimerkiksi tietojärjestelmää tuotettaessa vakituisen työntekijän tukea tarvitaan paljon enemmän, ja mahdollisia virheitä saattaa olla hyvinkin työlästä pyrkiä korjaamaan myöhemmin.

Mikäli kouluttajana toimivan vakituisen työntekijän edellytetään, kouluttamisen lisäksi, hoitamaan kaikki työnkuvaansa kuuluvat työt, on riskinä joko projektien viivästyminen ja/tai kouluttajan uupuminen. Ei ehkä olisi hyvää johtamista vaatia ketä tahansa vakituista työntekijää toimimaan opettajana - kaikilla ei ole halua toimia opettajana, osalla ei ole pedagogisia taitoja, osa vakituisista työntekijöistä toimii mieluummin yksin, tai kärsii mahdollisista oman työnsä jatkuvista keskeytyksistä harjoittelijan tarvitessa opastusta. Jos harjoittelijan edellytetään oppivan nopeasti, jopa itsenäisesti, on riskinä asiakkailta tulevat reklamaatiot ja mahdollisten virheiden korjaamisen aiheuttamat viiveet ja kustannukset sekä yritykselle, että sen asiakkaille.

Ongelma ns ilmaista työtä tekevien kanssa (vain 9 eur/pvä verovapaata korvausta työttömyyskorvauksen lisäksi?) on joissakin tapauksissa se, että harjoittelijan opastaminen vie runsaasti aikaa. Toisinaan molemmin puolin päädytään siihen, että tämä ei ollut se ala johon harjoittelija soveltuu tai haluaa kouluttautua. Mahdollisesti kuukausia kestäneen opastuksen jälkeen harjoittelija siirtyy muualle, ja taas aloitetaan alusta. Se on kouluttajalle turhauttavaa, yritykselle kallista. Pienyrityksen näkökulmasta on melkoinen satsaus irroittaa yksi ammattilainen kouluttajaksi, pois laskutettavasta asiakastyöstä - ja kun harjoittelija on työn oppinut ja pätevöitynyt, hän siirtyykin isompaan yritykseen, jolla on tarjota mahdollisuus kansainvälisen konsernin puitteissa ulkomaankomennukselle. Myös julkisen sektorin yksityistä paremmat lomaedut saattavat houkutella vasta työnsä oppinutta. Pienyritys on tuolloin toiminut ilmaisena kouluna.

Toimialakohtaiset erot ovat varmasti suuria. On myös aivan eri asia opettaa työpaikalla 15-vuotiasta kuin yli 20-vuotiasta. Ehkä malli, jossa harjoittelija on osan ajasta omassa oppilaitoksessaan, osan työssä oppimassa, on toimivin mikäli se oppilaitosten pitkistä kesälomista huolimatta on toteutettavissa.

1 tykkäys

Mielestäni oppivelvollisuuden pidentäminen lailla voi olla hyväkin asia, mut myös huono. Se voisi olla pakollinen tietyin ehdoin. Esimerkiksi; Jos nuorella on jo toimiva liiketoimi, aloittamassa liiketoimintaa tai työpaikka, niin ehdot täyttyisi oppivelvollisuuden loppumiseen.
Pakollinen pidentäminen voi toimia jarruna näille nuorille.

1 tykkäys

Tää saattaa mennä jonkin verran asian vierestä; mielestäni kuitenkin oppivelvollisuuden pidentäminen ei välttämättä ratkaise mitään ongelmia.

Ensiksi pudokkaat, jotka pinnaavat eivätkä tahdo käydä koulua eivät jatkossakaan istu koulun penkillä. Toisekseen ammattikoulusta tulee entistä enemmän keino, jolla syrjäytymistä lykätään kolmella vuodella. Kolmannekseen uudistus on kallis, eikä valtion tuki riitä alkuunkaan.

Mitä ootte mieltä? Mun mielestä saksankielisissä maissa laajasti käytössä oleva oppisopimuskoulutus olisi varteenotettava vaihtoehto – mutta se ei välttämättä toimisi oppivelvollisuuden pidentämisen kanssa, en osaa sanoa. Ja miten uudistus tulisi rahoittaa? Tulisiko siirtyä jonkinasteiseen kansalaispalkkaan?

1 tykkäys

Kansalaispalkka, mikäli se olisi täysin vastikkeetonta korvausta, saattaisi toimia passivoivasti ja olla huono motiivi kouluttautua tai käydä töissä. Sellaisena se voisi olla pudokkuutta ja syrjäytymistä jopa lisäävää. Vastikkeellisena, eli sidottuna tiettyyn määrään opintosuorituksia, se saattaisi toimia. Tosin opintotuki on jo keksitty, ehkä olisi sen uudistamisen paikka. Samaten tulisi ratkaista se, miten opetusresurssit rahoitetaan. Olisiko opetuksen järjestäminen suurempi kustannus kuin kustannus, joka aiheutuu syrjäytymisestä? Eri aikavälin asioita tosin, ja niiden laskeminen on tulkinnanvaraista.