Edellä on mainittu monta, aivan käsittämätöntä suoraa ja silkkaa suhmurointia.
On sellaisia asioita, mitä tämä järjestelmä vaatisi, jotta demokratia saataisiin takaisin.
Tuntuu väärältä sanoa että meillä ei ole demokratiaa, on meillä, mutta se totuus sieltä taustalta puuttuu.
-Liian kova “ryhmäkuri”, eli kourallinen ihmisiä päättää loppupeleissä kaikesta. Olet ryhmän ääntä vastaan, niin olet ulkona.
-Sidoksissa ay liikkeisiin, korruptio ja muut yritysyhteydet. Eli oli sitten edustaja, ministeri tai apulainen, niin yritysyhteydet selvitykseen, samoin osallisuudet esim s-ryhmän hallitukseen.
Siellä istuu ne henkilöt jotka päättää rakennuspaikoista, luvista ja veroista. Käsittämätöntä.
-Mielipiteet, ajetaan omia “musta tuntuu” juttuja faktatietona iltapäivälehteen, vaikkei asiasta ole harmainta aavistusta. Mm baanan uusi polkupyöräparkki, argh.
Vastaan lyhesti: Luottamukseni on horjunut viimeaikoina poliitiikkaan ja päättäjiä kohtaan!
Valtakunnan tasolla hallituksen toimet ovat nakertaneet demokratiaa todella paljon, kun taas kuntatasolla asioista on sovittu joskus jopa yhteisymmärryksessä. Nykyinen hallitus on valinnut median avustuksella “toivomusten tien” monissa kansalaisia koskettavissa asioissa. Tämä on turmiollista!
Noin reilu puolitoista vuotta sitten, kun Posti-case alkoi ja demarien ylimielisyys sai ihokarvat pystyyn, oli valtakunnan politiikan nykyiset suuntaviitat näytetty. Seuraavaksi saatiin kokea Koronan alkumetreiltä lähtien miten sekavaa Suomessa on poliittinen toiminta. Muistellaan vaikkapa maskisotkuja ja Uudenmaan sulkua. Sopivasti Koronan ja eduskunnan kesäkeskeytyksen alle haudattiin miljardien suuruinen elvytyspaketti, joka on suora suomalaisen veronmaksajan tulonsiirto Etelä-Euroopan pankeille. Olimme suuren farssin äärellä, kun eduskuntasalista kuulimme suureen ääneen “rahaa on”-huutelua ja ylimääräisen miljardin jakaminen nykyisille kuntapäättäjille oli täysin vallatonta. Toki Koronatukipaketit ottivat myös osumaa, eli jako ei mennyt ihan oikeesti siten kuin olisi pitänyt mennä mutta se siitä!
Isis-rouvat, orpolapset, ministerin syyntakeettomuus ja paljon muita pieniä asioita on saatu poliittista luottamusta horjuttamaan. Viimeisenä niittinä tässä sopassa oli ja on kaunis, rohkea ja ennakkoluuloton tapa ratkaista sote- ja maakuntauudistus. Hallelujaa…
Voi harmi, meni luottamus politiikkaan ja päättäjiin mutta meni myös haju ja makuaisti! Näinköhän noista menetyksistä yksikään palaa enää koskaan. Pelastetaan Suomi!
Kyllähän se on pakko myöntää että luottamus on heikko tällä hetkellä. Varsinkin kun tehdään päätöksiä jotka tekevät hallaa meidän kansalle(kansallisen omaisuuden myyminen tulee itselle mieleen,kuten sähkönsiirtoverkot. ehkä tulevaisuudessa junaradat, neste oy:tä on myyty…), en vaan ymmärrä miksi tuottavia yhtiöitä ja rakenteita myydään, nehän on tätä maata ylläpitäviä asioita . Toinen asia joka jyrsii luottamusta on että ei hoideta asiaa loppuun vaan aletaan miellyttämään kaikkia. Se ei vaan onnistu, aina löytyy joku taho jonka mielestä päätettävä asia on huono. Se voi olla hyvin äänekäskin taho, mutta tällaiset vaan pitää pystyä sivuuttamaan ja vietävä päätös maaliin.
En luota. Osittain jo siksi, että en ymmärrä mitä poliitikot puhuvat (toki vaalitilaisuuksissa puhuvat selkeästi, mutta katsopa eduskunnan kyselytuntia…) Selkeään kysymykseen vastataan niin epäselvästi, että jo puolessavälissä vastausta tekee mieli työntää neulat (omiin) korviin. Yritin seurata kun aiheena oli lastensuojelulain puutteet mutta eipä vastauksissa ollut päätä ei häntää.
En myöskään ymmärrä paikallisella tasolla päätöksiä, esimerkkinä vaikka kasvavan (koko ajan rakennetaan uutta) asuinalueemme yläkoulu piti lopettaa pikapikaa ja nuoret siirtää isompaan kouluun, jossa tehtiin yhtä aikaa remonttia ja opiskeltiin mm. rehtorin huoneessa tilanpuutteen vuoksi. Vanha koulu on seisonut paikoillaan jo vuosia, kai siellä jotain kansalaisopiston jumpparyhmiä kokoontuu, muuten on tyhjän panttina. Vieressä oleva ala-aste pursuaa ja sieltä sitten siirretään lapset edelleen siihen ylitäyteen keskustan kouluun. Vaikea nähdä, kuka tästä hyötyi, muut kuin ne jumppaajat joilla on koko koulu käytössä jo neljättä tai viidettä vuotta.