Hyvä kirjoitus MTK:n puheenjohtajalta Juha Marttilalta. Yhä enenevässä määrin tietyt tahot uhkaavat yksityisen metsäomaisuuden käyttöä ja pitkässä juoksussa arvoa. Nyt kohteena yhteismetsät.
Kysymys nettiparlamentille: Pitäisikö yksityisen metsäomaisuuden suojaa vahvistaa näitä pyrkimyksiä vastaan, vai annetaanko suomalaisen metsäomaisuuden muuttua keski-eurooppalaisten suojelureservaatiksi? Metsäthän siellä on hävitetty jo kauan sitten, Euroopan metsävarannot ovat pääosin pohjoismaisessa omistuksessa.
Taustaa:
Yksityinen metsäomaisuus on omistajansa pääomaa, sijoitus ja sillä on tuotto-odotus. Se on omistajalleen aivan kuten muille mikä tahansa sijoituskiinteistö, ja sillä on arvo kuten omakotitalolla Espoossa tai pörssiosakkeilla. Yksityisomisteisen metsätilan tai yhteismetsän metsävaratiedot kuuluvat omistajan yksityiselämän piiriin, eikä niitä saa julkaista ilman maanomistajan lupaa.
Nyt Greenpeace on ryhtynyt julkaisemaan laittomasti näitä tietoja m.m. lahopuun määrästä yms. osin virheellisesti ja tarkoitushakuisesti. Omista lähtökohdistaan, edistääkseen omaa vihreän aatteen ideologiaa. Seurauksena omaisuuden arvon romahdus, kun kansainvälisesti toimivat puunostajat eivät uskalla ottaa vastaan puuta näiltä yhteismetsiltä. Jos tämä toiminta jatkuu, vahingoittaa se koko Suomea ja Suomen vientiä, metsäteollisuuden ollessa yksi Suomen tärkeimmistä teollisuudenaloista.
Eikö riitä, että vihertävä aate ajaa Suomen omavaraisuutta alas, pyrkii päättämään maaseudun asuttavuudesta, järjestää rahoitusta miljoonilla Susi-Life tyyppisille hankkeille (jotta me maaseudulla oppisimme sietämään häirikkösusia pihoissa), ajaa maaseudun elinkeinoja alas demonisoiden vaikkapa lihakarjan tuotantoa? Nyt pyrkimyksillä vaikutetaan epäsuorasti jo yksityisomaisuuden arvoon. Ensin kohteena oli Metsähallitus (eli valtion metsät), nyt yhteisomisteiset yksityismetsät ja seuraavaksi metsätilat ympäri Suomen.
Ehdottomasti pitäisi. Suomessa metsänomistamisen pitäisi olla turvallista ja metsän täytyisi olla vakaa ja hyvätuottoinen sijoitus. Tästä hyötyisivät kaikki! Hyvin hoidettu metsä tuottaa ja siellä on mukava liikkua. Suomen talous nojaa metsään!
Yksityisomaisuuteen koskeminen noin röyhkeästi loukkaa omistamista ankarasti. Tällainen toiminta johtaa väkisinkin vielä jyrkempään suhtautumiseen suojelun puolesta/vastaan ajattelussa ja tekemisessä. Valtiolla on metsäalueita, joista on jo laitettu osa suojeluun ja osa on talousmetsää. Jos halutaan suojelun piiriin yksityisalueita niin ne on lunastettava käypään hintaan omistajilta haluttuun käyttöön. Nyt pyritään mm. lahopuu yliarvioilla estämään myynti ja laskemaan jonkun yritystoiminta ja tuotto alas. Tämähän on suoranaista sosialisointia. Maanomistajat ajetaan ahtaalle ja he ovat kuitenkin merkittäviä veronmaksajia ja luonnonhoitajia. Moniko luonnonsuojelija on ollut edes yhden päivän metsässä istuttamassa, raivaamassa tai korjaamassa myrsky- ja lumituhoja. Nämä ovat metsänomistajalle jatkuvia toimenpiteitä, niitä tehdessä saa olla luonnossa ja toimia hiilinielun korjaajana ja oman elantonsa hankkijana samaan aikaan. Tuo yksityisomaisuuteen koskemisen yrittäminenkin on täysin tuomittava ja ehdottomasti tyrmättävä teko.
Miksi metsänomistuksen pitäisi olla vakaa ja hyvätuottoinen sijoitus. Eikö samalla pitäisi vaatia, että osakkeiden pitää olla vakaa ja hyvätuottoinen sijoitus ja samoin kiinteistöjen ja asunto osakkeiden kaikkialla pitää olla hyvä ja vakaa sijoitus.
Kaikkia omistuksen muotoja uhkaa erilaiset yhteiskunnalliset päämäärät. Milloin suunnitellaan erilaisia veroja tai maksuja omistuksille ja milloin suorastaan tehdään omistus arvottomaksi laki- tai kaavamuutoksilla.
Miksi metsänomistuksen pitäisi olla erikoisasemassa. Jos joku ei pidä metsänomistusta hyvänä on tällä on täysi vapaus myydä metsänsä metsäpohjineen kaikkineen. En kannata mitään erikoissuojaa metsän omistukselle siitäkään huolimatta, että pohjanmaalla minulla on hieman tukkimetsää.
Avauksessani en ainakaan ottanut kantaa metsäsijoituksen vakauteen tai hyvätuottoisuuteen. Otin kantaa voidaanko sijoituksen pääoma ja tuottomahdollisuus nollata jonkun tahon, jopa ei-valtiollisen tahon, toimesta, lainvastaisin keinoin, samalla äärimmillään vahingoittaen Suomen taloutta. Sijoitusten kannattavuuden päättelee sijoittaja itse eri vaihtoehtoja punnitessaan.
Mielenkiinnosta kysyn, kerrothan @arto702020 esimerkin, missä mainitsemillasi yhteiskunnallisin päämäärin on nollattu jonkin muun sijoitusmuodon arvo korvaamatta sitä kyseiselle taholle?
Metsäomaisuus ei ole välttämättä kovin likvidia. Erityisasemaa en ole vaatimassa, mutta metsän täytyisi olla houkutteleva omistus, koska siinä on paljon työtä. Alkutuottajana metsänomistajan tekemät puunmyynnit ovat arvonlisäveron lisäksi pääomatuloveroineen erittäin raskaasti verotettuja, lisäksi hankintakaupassa omasta työstäkin joutuu maksamaan veroa. Puun kasvu pohjolassa on hidasta ja edellämainituusta syistä johtuen metsän tuotto on monella mittapuulla kovin vaatimatonta.
Metsäomaisuus ja sen omistuksen laajuus määrältään ja sisällöltään ovat ikuisuusasioita, joita ei kerralla ratkaista. Kuntavaaleilla voidaan asioihin kuitenkin vaikuttaa monella tavalla:
Tärkein väline on kaavoitus, joka kärsii ammattilaisten puutteesta. Kaavat jätetään helposti konsulttien käsiin varsinkin pienissä kunnissa.
Merkitystä on myös sillä, miten kunnan suhtautuvat ilmastotavoitteisiin. Kaikilla kunnilla taitaa olla jonkinlainen sitoutuminen olemassa. Miten silloin suhtaudutaan esimerkiksi avohakkuisiin ja ”kiinteistöjalostukseen”.
Merkitystä on myös sillä, että luontomatkailu tulee olemaan kasvava tulovirta kunnille. Miten metsänomistajille taataan osa tuloista, jotka pitkälti perustuvat jokamiehen oikeutteen.
Ristiriitaa aiheuttaa myös metsänomistajan oikeus kaavoittaa rannat, myydä rantapaikat ja sitten hakata puusto ranta-asemakaavan M-alueelta.
Kun katsoo valtuutettujen ja valtuuston pyrkivien koostumista, ei nopeita ratkaisuja synny kuntien toimesta, mutta ei kyllä valtakunnan tasollakaan.