Briteille on alkanut pikku hiljaa selvitä, mitä ero merkitsee. Odottamaton ”yllätys” oli ruokapula. Briteille selvisi eron jälkeen, kuinka paljon EU:sta tuotiin ruokatuotteita saarille. Nyt nämä, varsinkin tuoretuotteet, mätänevät tullijonoihin. Osa kaupoista on siirtynyt tilamaan vain kuivatuotteita EU:sta. Viimeisen kyselyn mukaan, joka kolmas britti katsoo ruuan saannin heikentyneen selvästi Brexitin jälkeen. Varsinkin broilerista ja kalkkunasta on puute. Briteille rakkaan cheddar -juuston saaminen tuli myös ongelmaksi, suurin osa brittien cheddar -juustosta tehdään nimittäin Irlannissa, joka on EU:n jäsen. WC/talouspaperista on monet kaupat hamstrattu tyhjäksi. Sisäinen ongelma on ettei edes kotimaan tuotteita pystytä toimittamaan kauppoihin, koska sisäinen liikenne oli paljolti Puolasta tulleiden rekkamiesten varassa. Nyt puolalaiset ovat lähteneet ja rekat seisovat. Sama ongelma koskee kaupungin jätehuoltoa. Autot eivät liiku. Osa ratkaisuna, brittien hallitus ilmoitti lyhentävänsä rekkakuskien lepoaikoja, jotta ainakin tullissa viety aika saataisiin ainakin osaksi kiinni maantiellä. Eniten ruokapulasta kärsii Skotlanti, joka muutenkin halajaa eroa Iso-Britanniasta. Suuret kauppaketjut (Tesco, Sainsbury’s, Co-op) ovat puhuneet julkisuudessa, että edessä on pahin ruokapula sitten toisen maailmansodan jälkeen. Britanniassa ovat myös nousseet esiin muutamat Michelin tähden ravintolat (esim. The Walnut Tree), jotka ovat joutuneet sulkemaan ovensa toistaiseksi työntekijäpulan ja ruokatarvike pulan takia. Brexit iski myös kovalla kädellä sairaanhoitoon. Alalle tuli Brexitin jälkeen reilut 30.000 työpaikkaa vapaaksi, mutta se ei pienipalkkaisena ja raskaana työnä innosta. Samaan aikaan maassa on 18-24 vuotiaiden työttömyysaste reilut 14%.
Brexitin jälkeen on EU lähettänyt briteille reilun 40 miljardin euron lasku, EU:n saatavista briteiltä. Toisaalta briteillä on saatavia EU:n keskuspankista ja investointirahastosta. Rahoista varmaan saadaan lihava riita. Kolme isompaa ongelmaa on ja ensimmäisenä niistä on EU:n raja ja tulli Pohjois-Irlannin kanssa. Britannian hallitus on nyt päättänyt riitauttaa Brexitissä rajasta sovitut asiat, koska niiden noudattaminen on mahdotonta. Britit ajavat vapaata rajaa, joka on tietysti mahdotonta EU:lle. Rajan pystyttäminen Irlannin ja Pohjois-Irlannin välille tarkoittaisi sisällissodan syttymistä uudelleen Pohjois-Irlannissa ja se hermostuttaisi jenkit sekä tuhoaisi Brittanian haluaman vapaakauppasopimuksen USA:n kanssa. USA:n Joseph Biden on jyrkästi kieltänyt ns. pitkäperjantai sopimukseen puuttumisen. Ko. sopimuksellahan lopetettiin 35 vuotta jatkunut Pohjois-Irlannin sisällissota ja poistetiin raja/tulli Irlannin ja Pohjois-Irlannin väliltä. Toinen ongelma on Ranskan ja UK:n kalastusoikeudet Jerseyn saarten vesissä. Tilannehan kuumeni niin pahaksi, että molemmat lähettivät oman sotalaivastonsa turvaamaan kalastajien etuja ja Ranskan alukset saartoivat saaren satamat. Ranskan meriministeri (Annick Girard) uhkasi myös katkaista sähköt saarilta, koska 95% saarten sähköstä tulee merikaapelia pitkin Ranskasta. Nyt tilanne on ns. teknisellä neuvottelutauolla. Kolmas on Britannian ja Espanjan välillä ja se on Espanjan eteläkärjessä oleva Gibraltar. EU haluaa sinne myös rajan tulleineen ja Britannia vapaan rajan. Espanja taas ajaa ikuista haavettaan Gibraltarin liittämistä Espanjaan. Nyt paikalla on Frontierin joukot valvomassa rajaa ja sillä aikaa koitetaan saada jotain ratkaisua. EU:lle olisi järkytys, jos Britannia toteuttaisi Brexitin kannattajien tavoitteen tehdä Gibraltarista verovapaa alue… EU:n kotiovelle.
Autoteollisuuden ongelma ovat sähköautojen akut. Briteissä tehdyiltä autoilta vaaditaan, että 40% auton arvosta tulee kertyä Britanniassa valmistetuissa osissa Country of Origin -todistuksineen, prosentti nousee kokoajan ollen 2027 55%. Muutoin rapsahtavat EU:n tullimaksut ja brittien autoteollisuuden taru oli siinä. Sähköautojen osalta akut merkitsevät paljon ja Briteissä ei ole sähköauton akkujen valmistajia. Kiire on kova. Niinpä Britannian hallitus tukee Nissanin akkutehtaan rakentamista kymmenillä miljoonilla punnilla. Nissan teki sopimuksen hallituksen kanssa akkutehtaasta, mutta julkisuuteen ei ole annettu tietoja, millä summalla valtio tukee akkutehdasta. Se mikä tiedetään on, että Sunderlandin kaupunginhallitus on myöntänyt Nissanille 80 miljoonan punnan tuen tehtaan rakentamiseen. Tehtaita tarvitaan kipeästi lisää ja niinpä hallitus on korvamerkinnyt 500 miljoonaan punnan tukirahan Gigafactory -tehtaille. Suomen asema vaikuttaa tässä valtionavustus kilpailussa vähän sivustakatsojan roolilta.