Luin hetki sitten vanhemman rouvan kirjoituksen siitä, kuinka hankalaa on, kun kaikki perustuu siihen, että osaat ja pystyt käyttämään nettiä, älypuhelimia yms., sekä toisen kirjoituksen, onko oikein, ettei perustoimeentuloon kuulu kuitenkaan kyseiset vempeleet. Tähän asiaan liittyen olen taistellut kolmisen viikkoa Kelan kanssa läheiseni puolesta, valtakirjalla tottakai.
Perustoimeentulotuki ja asuminen, sitä kuvitteee että ne on asioita jotka Suomessa kuuluu kaikille - tai ainakin itse olen kuvitellut. Läheinen joutui törkeän ryöstön uhriksi, meni kaikki. Onneksi kotivakuutus yms muut oli kunnossa, ja sairaalassa sai mainiota hoitoa - voisiko sanoa, että oli onni, että tuli ryöstetyksi lähellä keskusssairaalaa soteuudistuksen tässä vaiheessa?! Mutta sittenpä tuli hetki, kun Kelalle piti toimittaa tiliotteet tukia varten, kuten joka kuukausi. Kolme viikkoa soittelin Kelaan, ja palvelu oli kyllä ystävällistä, ensimmäisessä puhelussa neuvottiin hakemaan tuki paperilomakkeella ja kertomaan, ettei saa nyt tiliotteita. Mutta sen jälkeen alkoi se byrokratia, kun aina uusi virkailija halusi ne tiliotteet. Kun kerroin, ettei niitä saa pankista, koska ei henkkareita, neuvottiin automaatille. Kun kerroin, ettei pääse automaatille, koska ei ole korttia (Posti kadotti PIN-koodin, joten kortin saapumisen jälkeen piti vielä pyytää uusi PIN, joka sekin olisi jo tarina kerrottavaksi), neuvottiin verkkopankkiin. Kerroin, ettei verkkopankkiin pääse, koska henkilön tiedoissa on väärä puhelinnumero, jonne menee vahvistuskoodi, ja sitä ei pankki vaihda, koska ei ole niitä henkkareita. Tätä oravanpyörää pyöriteltiin puhelu toisensa jälkeen eri suuntiin. Nyt en tiedä, tuliko vuokra maksettua ja saiko läheinen tukensa, kun en enää jaksanut ja pystynyt soittamaan ja selvittämään - yksinkertaisesti loppui voimat. Laki määrä hänelle kuitenkin asunnon, joten jos jää vuokrasta osa maksamatta, niin kaipa tuon loppupeleissä Kela jostain maksaa, mene ja tiedä.
Tässä samalla meni pankkitunnukset jumiin lapselta, ja lähdettiin pankkiin selvittämään. Ei ollut tajunnut käydä pankissa 2kk sisällä täysi-ikäistymisestä, joten siinä syy. No ei paha, kyllähän ne vapautetaan - piti vaan ensin mennä valokuvaan ja sen jälkeen hankkia passi, ja nyt odotellaan 1-2 viikkoa passia, että pankki, jonka asiakas lapseni ollut yli 10 vuotta, pääsee todentamaan henkilöllisyyden, ja sen jälkeen avataan pankkitunnukset uudelleen. Siihen saakka saa laskut kerääntyä Omapostiin ja muu tunnistautumista vaativa asioiden hoito on jäissä. (En tiedä, olisiko se lapsellani ollut ajokortti riittänyt ennen sen 2kk määräaikaa pankissa tunnistautumiseen ja tunnukset olisi jääneet lukkiutumatta - jos olisi, niin en näe mitään logiikkaa tässä…)
Onhan se hyvä että edistys edistyy ja meillä on hyvät nettipalvelut. Mutta aika haavoittuvat ne on, lapseni ei nyt pysty ostamaan esim junalippua muualta kuin Ärrältä, eli yöaikaan ei matkustella ex tempore. Ja jos sinut ryöstetään, toivottavasti rosvo on niin kohtelias, että jättää edes henkkarit.
Tässä taistellessa on tullut monta kertaa mieleen, että kuka taistelee niiden vanhusten puolesta, joille ei nämä asiat ole niin tuttuja? Tai niiden puolesta, joiden koti on katu, ja omaisuus kulkee muovipussissa? Nyt kaikki palvelut rakentuvat sen varaan, että olet kykenevä käyttämään erilaisia nettipalveluita ja sinulla on voimassaoleva passi/henkkarit sekä pankkikortti. Onko se ihan ok, että jos sinut ryöstetään, niin sen lisäksi että menetät kenties terveytesi ja turvallisuudentunteesi, joudut byrokratian rattaisiin ja mahdollisesti menetät sen takia jopa asuntosi, jos väsyt taisteluun ja nostat kädet pystyyn? Aika huonosti Kela ja pankki olivat varautuneet poikkeustilanteeseen, joka kuitenkin voisi sattua kenelle meistä tahansa.
