Nyt kaikilla on tässä ketjussa mahdollisuus kommentoida hallitustunnustelijan antamia kysymyksiä. Kysymykset löytyvät oheisesta uutisesta. Liikkeen vastaukset tulevat olemaan eduskuntavaaliohjelman mukaisia.
”Eduskuntaryhmät valitsivat kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon perjantaina hallitustunnustelijaksi. Hän antoi muille puolueille vastattavaksi joukon kysymyksiä, joiden perusteella hän valitsee hallitusneuvotteluihin kutsuttavat puolueet.”
Totta, ei täällä pahemmin mielipiteitä tai keskustelua ole…
Pitkälti olen Leenan kanssa samaa mieltä. En kuitenkaan pidä kilpailun rajoittamisesta, enkä kansalaisten, yrittäjien tai yritysten kaitsemisesta säädöksillä. Mitä se etujärjestö MTK on tehnyt ja tekee maanviljelijöiden hyväksi. Onko se pelkkää toiminnan rajoittamista ja vuosisopimusten tekemistä?
2. kohdasta olen täysin samaa mieltä.
3. Julkisen sektorin pitää ehdottomasti ostaa kotimaista tuotantoa. Suomalaista työtä ja valmistetta. Julkisen sektorin ei pidä kilpailla yrittäjien kanssa, jos “kylällä” on ravintola, kunnan ruokailu ostetaan sieltä, jos raaka-aineet ovat suomalaisia.
4. kohdasta olen täysin samaa mieltä.
5. Kilpailuviraston toiminta, kuten muutkin yli 100 vuotta vanhat julkistoiminnot pitää uudistaa.
6. Veroissa kannatan kiinteistöveroa ja arvonlisäveroa. Tulovero joutavat roskakoppaan.
Mitä mieltä LiikeNyt on?
Leena on kirjoittanut 8 päivää sitten, "ei ehdi vastata, kun on ‘hallitusneuvottelut’ "!
Kannatan Leenan kohtia 4 ja 5.
Muita vastauksiani:
Vähentää valtion ja kuntien rönsyjä, joista on rahanmenoa, mutta jotka eivät kaikki ole välttämättömiä tai kuulu oikeastaan välttämättä näiden hoidettavaksi. Parantaa kansalaisten ostovoimaa ja vähentää tukien tarvetta. Luoda uskoa tulevaisuuteen ilman kuritusta. Varjella omistusoikeutta, sanan-, liikkumis- ja elinkeinovapautta sekä omavaraisuutta.
Jotakuinkin. Valtion ja kuntien rahankäyttöä on syytä tarkastella punakynällä. Tärkeimmät hyvinvointivaltion toiminnot tulee turvata sekä tieinfran kunto, mutta niissäkin painopistettä voi joutua siirtelemään sen mukaan, että ne ovat hyvinvointia ja taloutta edistäviä.
Yksinyrittäjien, pienten ja keskisuurten yritysten kannattavuutta edistävät toimet ovat varmasti tarpeen tässä taloudellisessa tilanteessa ja tähän liittyy olennaisesti verotus. Pieni- ja keskituloisten ostovoimasta on pidettävä huolta. Nyt sitä ei ole tehty varsinkaan keskiluokan osalta. Välttämättömyyksien lisäverottaminen kuten ruoka, autoilu (liikenne), lämmitys, sähkö, kiinteistö ei ole kannatettavaa – päinvastoin näiden hintaa tulisi laskea. Pitää huolehtia ettei tueta liikaa yrityksiä ettei se vaikuta niiden väliseen kilpailuun. Samoin tulee pitää huoli, ettei mennä vihreä siirtymä ja digitalisaatio edellä mietittäessä helpotuksia ja tukia yrityksille vaan mahdollistetaan Suomessa myös muiden alojen kehittyminen. Ei siis munia yhteen koriin.
ja 5. Suomessa on n. 600000 työtöntä, joten siinä joukossa on varmasti potentiaalisia työntekijöitä joko suoraan, lähes suoraan tai kouluttamalla. Toki työvoima voi sijoittua toisin kuin yritys, joka työvoimaa tarvitsee. On syytä miettiä millä kannustetaan ja houkutellaan työvoimaa. Usein ongelma voi olla, että on vaikea luottaa työpaikan pysyvyyteen nykyisin jolloin muuttaminen töiden perässä voi olla liian epävarmaa. Tämän vuoksi on hyvä alentaa autoilun kustannuksia, jotta ihmiset voivat liikkua autolla edullisemmin ja turvallisesti (ei pitäisi rangaista nostamalla kustannuksia auton koon mukaan) töiden perässä tarvittaessa. Mikäli työvoimaa ei ole mahdollista saada Suomesta (esim. erikoisosaajat) niin silloin olisi näitä pyrittävä rekrytoimaan ensisijaisesti Euroopasta – lähialueilta. Joka tapauksessa tarvitsemme sitoutuvia ja tehtäväänsä sopivia ihmisiä kansallisuudesta riippumatta.
Kun 70–80-luvuilla hoitojonoja ei juuri ollut niin mikä on muuttunut? Tutkisin historiaa – löytyisikö sieltä mikä on muuttunut niin, että ihmisillä on yhä hankalampaa päästä hoitoon. Ehkä syynä on kaiken keskittäminen? Hoitohenkilökunnalla menee ainakin liikaa aikaa huonojen tietokonepohjaisten potilasjärjestelmien kanssa. Ilmeisesti pitäisi olla kirjaavia sihteereitä käytössä edelleen. Ennen vanhaan saneltiin nauhuriin ja sitten sihteeri kirjoitti ne tietojärjestelmään. Hoitajapulan ratkaisu löytyy mielestäni palkkauksesta sekä työolosuhteista. Tehdään hoitoala haluttavaksi työpaikaksi ja nostetaan sen arvostusta niin, että ihmiset hakeutuvat alalle. Ehkä työvuorot voisivat olla lyhyempiä, mutta palkka silti sellainen että sillä tulee kelvollisesti toimeen. Jos on raskas työ niin jaksamista pitää tukea. Sitä pitäisi miettiä millä tavalla se toteutuisi eri ihmisten kohdalla.
Ensi sijaisesti olisi hyvä edistää vanhusten asumista kotona mahdollisimman pitkään. Hoivapalveluilla tukea jokaisen oman tahdon ja tarpeen mukaisesti. Tarve vaihtelee kovasti riippuen vanhuksesta. Hoivakotien ympäristöihin (ulkona ja sisällä) tulisi panostaa, jotta niissä viihdytään ja niissä on virikkeitä. Hoivahenkilökunnan kohdalla pätee sama kuin hoitohenkilökunnan kohdalla. Olisi tärkeää, että hoito- ja hoiva-alalla ne ihmiset, joiden on tarpeen kommunikoida enemmän hoidettavan kanssa puhuvat ymmärrettävää suomea (tai ruotsia, jos on kyse ruotsinkielisestä). Hoitajien vaihtuvuus on huonosta (silloin, kun kyseessä on mieleinen hoitaja) – varsinkin niiden kohdalla, jotka käyvät vanhusten kotona.
Nuoret perheet ja nuoret voivat hyvin, kun ei ole liiallisesti taloudellisia huolia ja on mahdollisuus toteuttaa myös jotain itselle tärkeitä asioita. Suomessa asuminen on liian kallista – itse asiassa täällä on lähes kaikki välttämättömäksi katsottava liian kallista. Se vaikeuttaa elämää. Ilmastonmuutoksen ylikorostaminen ja yhden totuuden toitottaminen koululaitoksessa ja monessa muussaakin paikassa (kuntien ja valtion tiedotuksessa) sekä mediassa, mikä lisää ahdistusta, ei ole Suomessa oikeissa mittasuhteissa. Tämä lisää pahoinvointia, jossa ei ole mitään hyvää koska Suomessa on taipumusta masennukseen. Erikseen mainitsen esimerkinomaisesti, että maassamme on paljon nuoria ajoneuvoharrastajia ja olen huolestunut siitä, että ajoneuvojen harrastamista vaikeutetaan kustannuksin ja rajoituksin yhä enemmän ”vihreän siirtymän” nimissä. Ajoneuvojen rakentamiseen sekä ajamiseen liittyy usein samasta harrastuksesta kiinnostuneita kaveripiirejä - pienempiä ja suurempia - ja tämä tekeminen sekä seura vähentää tehokkaasti syrjäytymistä. Maassamme ei pidä toimia niin, että tälläiset nuoret eivät voi kustannuksien tai muun haittaamisen vuoksi enää harrastaa käytettyjä ajoneuvoja - polttomoottorilla varustettuja mopoja, mopoautoja, skoottereita, autoja jne.
Verotuksen pitäisi olla erittäin kannustava ja työpaikoilla pitäisi olla hyvä yhteishenki ja ilmapiiri kaikenlaisia työtekijöitä kohtaan.
Jokainen pääsisi opiskelemaan ammattia sinne minne haluaa. Jos ei sitten ensimmäisen vuoden jälkeen rahkeet ei riitä niin sitten olisi hakeuduttava opiskelemaan muuta tai hakemaan töitä. Luku-, kirjoitus- ja laskutaidon opiskelu pienemmissä ryhmissä voisi toimia joko täysin tai sitten lisäopetuksena. Kulttuurialan toimintaedellytykset ovat Suomessa hyvät meidän kokoisessa maassa. Kun jotain alaa tuetaan niin pitäisi varmistaa että kaikilla eri kulttuurin aloilla olisi mahdollisuus hakea tukea tasa-arvoisesti.
Minusta ei pitäisi sitoutua tälläiseen lukkoon lyötyyn prosentiin vaan se riippuu taloudellisesta tilanteesta. Pyrkimys tulisi olla varmistaa, että Suomessa on riittävästi osaajia tutkimus- ja kehittämistyöhön, mutta se ei voi olla vain valtiosta riippuvaista. Tarvitaan ennen kaikkea laadukasta tutkimusta ja kehittämistyötä. Laatu ennen määrää.
Olisi todellakin tarpeen keventää ihmisille, yrityksille ja julkiselle sektorille normeista ja byrokratiasta aiheutuvia kustannuksia sekä hallinnollista taakkaa. Esteettömyys ja saavutettavuus kaikille ihmisille tulisi muistaa näiden kohdalla erityisesti. Olisi syytä suoraviivastaa byrokratiaa, mutta tähän ei ole vastausta suoraan vaan tapauskohtaisesti pitäisi suunnitella parempia ja ihmisten aikaa ja vaivaa säästäviä toimintatapoja. Jo monet täytettävät lomakkeet ovat vaikeaselkoisia ja puhelinpalvelut ei aina toimi, kun haluaa kysyä neuvoa. Tänä vuonna meni kerran kolme päivää ennen kuin sain varattua ajan terveyskeskukseen toisen ihmisen puolesta (soittopyyntöjä jättämällä, kun puhelimeen ei vastattu).
Perintöverotus pois maa- ja metsätiloilta (voisi poistaa kyllä kaikilta) ja vasta jos myisi tilan niin siinä vaiheessa tulisi maksuun. EU-byrokratiaa tulisi vähentää eikä lisätä. Suomessa on todella aikaavievää ja hankalaa sieltä johdettua byrokratiaa (ei toimi takulla yhtä vaikeuttavasti Itä- ja etelä-Euroopassa?). Olemme pohjoinen maa ja kasvukautemme lyhyempi kuin useimmissa EU-maissa. Lisäksi meitä on vähän eli maatalouttamme tulisi melkeinpä suojella kaikella tapaa ja mahdollistaa pienempienkin tilojen kannattavuus liiallista byrokratiaa ja verotusta vähentämällä.
Perintöverotus pois kuten edellä. Liikkumisen ja energian hinta pitäisi saada kohtuulliseksi tai edulliseksi. Verotuksen pitäisi olla sellainen, että on mahdollista ja kannattavaa säästää positiivisesta tuloksesta varoja huonojen päivien tai tulevien investointien varalle. Kaikkien yrittäjien pitäisi voida vähentää työterveys- ja työkykyä ylläpitävien palvelujen kulut kokonaan tai vähintään osittain.
Kaupunkien ja kuntien elinvoima lähtee asukkaista ja alueen yrityksistä. Näiden on hyvä olla omanlaisiaan - erottuvia luoden kiinnostavuutta. Yhteiset varat pitää käyttää näiden kansalaisten tarpeiden mukaan painottaen sekä muistaa silti tarve edistää elinvoimaa – hyvää ja uskottavaa brändäystä sekä huolehtia myös sopivan edullisten asuntojen sekä yritystilojen olemassaolosta alueella.
Suomi on jo vähäpäästöinen maailman mittakaavassa. Hiilineutraaliustavoiteen ei tule olla ennenaikainen - ennen EU:ta. Kiirehtiminen maksaisi liikaa kotitalouksille ja yrityksille. Päästöjen vähentäminen tulee tapahtua kotitaloukisen kohdalla vapaaehtoispohjalta eikä haittaverotuksen tai pakotuksen keinoin. Yrityksillä, valtiolla ja kunnilla on intressinä jo hiilineutraaliuuden tavoittelu, joten sen tulee tapahtua kestävästi ja järkevästi edeten (tarkkaan tutkien vaikutukset). Suomalaisten yritysten ”puhtaan viennin" tulee olla markkinaehtoista eli jos on kysyntää sekä markkinoita niin se tapahtuu. Se on kestävintä. Valtion voi osallistua vienninedistämiseen, mutta rahoittamisen kanssa tulee olla kitsas ettei kilpailu vääristy ja kassa hupene hankkeisiin, jotka eivät kanna. Ydinvoimainvestointeja tulee harkita ennemmin kuin tuulivoimaloiden lisäystä. Kuitenkin ydinvoimaloidenkin kohdalla tulee varmistaa turvallisuus, kestävyys ja riittävät turvamatkat asutukseen sekä annetaan alueen asukkaille mahdollisuus aidosti vaikuttaa lupaprosesseihin sekä korvataan omistusoikeuden omaaville oikeudet ja markkinahintaiset korvaukset.
Suomen luonnontila on pääosin hyvä. Luontokadon torjunta ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamista on syytä edistää siten, että mietitään tarkkaan sen ja ympäristöterveyden kannalta milloin on tarpeen rajoittaa esim. laajempaa rakentamista, uusia kivilouhimoja, voimalinjoja, kaivoksia, tuuli- ja aurinkovoimaloita.
Suomen tärkeimmät EU-vaikuttamisen kohteet vaalikauden aikana ovat esim. liikenteen ja rakennusten päästökaupan evääminen, metsien sääntelyyn vaikuttaminen suomalaisten metsänomistajien hyväksi, polttomoottoriautojen salliminen EU:ssa jatkossakin ilman rajoituksia, sotatarvikekulujen vähentäminen ja sotimisen tarpeettomaksi tekeminen. Ylipäätään pohjoisen maamme etujen puolustaminen meidän lähtökohdista.
Puolustusmenojen kasvattaminen ei pitäisi olla nykymaailmassa tarpeen. Sotien estäminen on tärkeää eikä Suomen pitäisi osallistua sotimiseen vaan rauhan rakentamiseen. Huoltovarmuus ja puolustuskyky tulee toki turvata.
Ukrainan tilannetta pitää koko ajan arvioida monesta suunnasta ennen mahdollisia tapauskohtaisia tukipäätöksiä. Minkään tuen jakaminen ei ole automaattista ja pitkäaikaista. Suomen kokoisella maalla on rajalliset mahdollisuudet osallistua kansainvälisiin hankkeisiin - se tulee aina muistaa.
Oikeusjärjestelmän ja poliisin toimintakyvyn takaavien resurssien varmistaminen on tärkeää. Jengi- ja nuorisorikollisuuden torjunta alkaa koulusta sekä ympäristöstä. Jos yhteiskunta tarjoaa mielekästä tekemistä mihin on mahdollisuus ja on kannustava muihin asioihin kuin rikosten tekemiseen niin se on parasta torjuntaa. Jos maamme on kallis, hankala ja ihmisillä on puutetta ajasta ja resursseista niin se heijastuu yhteiskuntaan negatiivisesti.
Yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen Suomen rakentaminen ja ihmisoikeuksien kannattaminen on perusta.
Lisäksi hallituskeskusteluissa olisi paikallan tuoda esiin mm. se, että tieliikenteen verotus ei ole ollut juuri koskaan Suomessa tolkullisella tasolla mikä nostaa suomalaisten liikkumisen hintaa ja heijastuu myös tavaroiden sekä palveluiden hintaan. Se haittaa omalla osaltaan suomalaisten aktiivisuutta ja se näkyy taloudessa niin kotitalouksien kuin yritysten. Meillä on muutama kaupunkialue, jossa voi jotenkin pärjätä julkisella liikenteellä – tosin se vaatii, että matka suuntautuu oikeaa suuntaa – sinne minne on tarpeen päästä on tarjolla julkista liikennettä. Tämän kokoisessa maassa ei pysty kannattavasti järjestämään kaikille julkista liikennettä, joten omia autoja tarvitaan niin kotitalouksissa kuin monissa yrityksissä. Näin säästetään myös matka-aikaa, jolla on myös jonkinlainen hinta. Auton omistaminen ja sillä liikkuminen on meillä kalliimpaa kuin useimmissa maailman maissa. Siinä ei ole järkeä, koska varsinkin Suomessa autoilu on perustellumpaa muualla (esim. tiheämmin asutetussa, pinta-alaltaan pienemmissä ja talvettomissa maissa).
Mitä täällä kannattaa vastailla, kun Hjallista ei näy missään, eikä Jungner uskalla ulos!
Missä Merikukka?
Terv. Pete, 59 v.