Kouluissa on aina ollut kiusaamista tai sanoisiko oman paikan etsimistä yhteisössä. Monasti ne ratkaistiin lyömällä kiusaajaa lättyyn ja kiusaaminen loppui siihen.
Nykyään näin ei saa tehdä, eikä opettajillakaan ole työkaluja puuttua tilanteisiin.
Määräaikaista erottamista koulusta ehdotetaan - mitä se auttaa, jos sama peli jatkuu kouluun palatessa. Kiusaajalle erottaminen ei ole “häpeä”, kuten joskus aikoinaan on ollut, päin vastoin.
Pahoihin tapauksiin ehdottaisin kiusaajalle määräaikaista koulukotiin laittoa erottamisen sijaan.
Kymenlaaksossa on osittain otettu käyttöön myös Vintiö-ryhmä, Etelä-Karjalan mallin mukaan. Toimii seuraavasti: alla 15v tekee lainvastaisen teon, tehdään rikosilmoitus poliisille, tekijä ja kiusattu ohjataan Vintiö-ryhmään, jossa mukana myös molempien vanhemmat, poliisa sekä nuorten oikeusedustaja. Tästä on saatu hyviä tuloksia.
Eiköhän koulukiusaaminen ole suurimmaksi osaksi sellaista, ettei rikoskynnys ylity. Paljon on sellaista kiusaamista, joka pysyy lasten välisenä asiana, eikä se tule tule aikuisten tietoon.
Koulun pitäisi paremmin tunnistaa tälläiset kiusaamiset, joissa kiusattu osapuoli kärsii ja hiljaa hyväksyy asemansa. Ne pitää saada esille ja ottaa käsittelyyn.
Ratkaisu voisi olla lättyyn lyöminen, mutta lättyyn lyöjän pitäisi olla isoveli tai isä. Se saattaa taas ylittää rikoskynnyksen.
Se, että kiusaaminen menee rikoksen puolelle, on sitten vielä pahempi asia.