Koulukiusaamisen ehkäisy

Hyviä pointteja ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Tiedätkö luokitellaanko sosiaalisessa mediassa kiusaaminen koulukiusaamiseksi, jos kiusaaja ja kiusattu käyvät samaa koulua? Tuntuu, että nykyään digitalisoitumisen vuoksi kiusaaminen on yhä laaja-alaisempaa ja siksi pelkästään opettajan rooli puuttua tilanteeseen voi olla puutteellinen.

Olen samaa mieltä, että kiusaaminen täytyisi kriminalisoida selkeästi. Olen myös sitä mieltä, että tulisi olla jokin rangaistus, jos kiusaaminen jatkuu siihen puuttumisen jälkeenkin. Mikä rangaistus sitten olisi, että se estäisi kiusaamisen uusiutumista? Olisiko vaikka jotain yhteiskunnalle hyödyksi olevaa esim. laitettaisiin kiusaajat jäämään koulun jälkeen siivoamaan tiloja. (tällainen nopeasti keksitty rangaistus, varmasti on parempiakin ratkaisuja)

Itse olen Tiktok-sovellusta selatessani törmännyt aivan järkyttävään määrään kiusaamista lapsien kommenteissa. Itseasiassa henkilökohtaisesti koen, että Suomen Tiktokissa esiintyy kaikista eniten kiusaamista (vrt. muun maalaiset Tiktokin käyttäjät) ja on enemmänkin sääntö kuin poikkeus löytää kommenteista järkyttäviä kommentteja. Esimerkkinä etusivullani tuli vastaan nuori tyttö ja kommenteissa hänen vartaloaan kommentoitiin erittäin ilkeästi. Ilmiannoin kyllä itse jokaisen tällaisen kommentin kiusaamisena, mutta niitä oli harmittavan paljon siellä kommenttiosiossa. Jos täällä onkin vanhempia, joiden lapsilla on Tiktok (tai muita sosiaalisen median kanavia), suosittelisin tarkastamaan julkaisujen kommentit välillä.

(nopeasti tietoa niille, joille Tiktok-sovellus ei ole tuttu: Tiktok-Wikipedia )

Kuten sanoit,

Ei tätä kaikkea voisi paremmin tiivistääkään. Jotain on tehtävä, koska nykyinen tilanne suoraan sanottuna hävettää. Aikuiset kiusaa, lapset kiusaa, …

@senja76 kertoi aiemmin keskustelussa hyvin henkilökohtaisesta kokemuksesta näin:

Minua kuvottaa, että aikuiset ihmiset ovat niin epäkypsiä, että pitävät muiden kiusaamista ja vieläpä lapsien kiusaamista hauskana ja hyväksyttävänä. Toisaalta jostain ne nuoret kiusaajat ovat mallia ottaneet.

Hei kaikille keskustelupalstaa lukeville!

Tein aiheesta anonyymin Google Forms kyselyn ja arvostaisin äärettömän paljon, jos uhraisitte hieman aikaanne ja vastaisitte siihen. (linkki alla)

Kysely: koulukiusaamisen ehkäisy

Kyselyssä on myös mahdollisuus anonyymisti ehdottaa uudistuksia ja mitä muutoksia tulisi tehdä, jotta koulukiusaamista ja kiusaamista yleensä ottaen saataisiin vähennettyä. Listaan kyselyssä tulleita ehdotuksia tänne, jotta niistä voidaan keskustella yhdessä. Kyselyn muistakin tuloksista raportoin tänne, jos vastauksia tulee.

Tässä olisi siis hyvä mahdollisuus liittyä keskusteluun ilman omaa nimeä :slightly_smiling_face:

1 tykkäys

Tervehdys Sanni.
Tiktok on uusi mahdollisuus kiusaamiseen:(
Sosiaalisessa mediassa tapahtuva kiusaaminen on kiusaamista. Siihen liittyy vahvasti rikoslaki, johon saattaa liittyä kunnialoukkaus, loukkaavan tiedon levittäminen. Somehäirintä voi toteutua esimerkiksi kiusaamisena, vihapuheena, ahdisteluna ja tarkoituksellisesti hämmentävänä ja provosoivana toimintana eli trollaamisena.

Somehäirinnästä kannattaa tehdä rikosilmoitus matalalla kynnyksellä ja ottaa tarvittaessa yhteyttä erilaisiin auttaviin järjestöihin. Poliisi kannustaa ilmoittamaan häiriköinnistä niin ikään matalalla kynnyksellä myös sosiaalisen median alustoille, sillä mikäli häiritsevistä profiileista ei ilmoiteta, alustat eivät tiedä puuttua niihin. Profiilien ilmiantaminen somealustoille on tärkeä ensitoimenpide somehäirintätapauksissa.

Jos sinua häiritään sosiaalisessa mediassa:
Tallenna heti viestit, kuvat ja muu materiaali, joissa sinua häiritään.
Ota kuvakaappaukset häiritsijän profiilista. Ota talteen myös mahdollinen URL-osoite, joka johtaa häiritsijän profiiliin. Näin säilyy mahdollisuus jäljittää profiili, vaikka sen tekijä vaihtaisi tietojaan.
Kirjoita ylös, missä ja milloin häirintä tai uhkailu on tapahtunut.
Tallenna myös tuntemuksiasi liittyen häirintään, jos se on pitkäkestoista ja ahdistaa sinua.
Ilmianna häiritsevä sisältö ja häiritsijän profiili sosiaalisen median alustan ylläpidolle.
Kerro rikosilmoituksen tekemisen yhteydessä, että olet kerännyt tapahtumista todistusaineistoa.
Ole tarvittaessa yhteydessä auttaviin tahoihin, kuten Rikosuhripäivystykseen tai Naisten linjaan.
Sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa häirintää tutkitaan useimmiten kunnianloukkauksena, laittomana uhkauksena tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä. Lisäksi mahdollisia rikosnimikkeitä ovat identiteettivarkaus ja viestintärauhan rikkominen. Pitkään jatkunut uhkailu ja häirintä voi olla myös vainoamista, jos toiminta aiheuttaa kohteessaan pelkoa tai ahdistusta. Tyypillisesti edellä mainituista rikoksista seuraa sakkorangaistus.

Kaikki edellä mainitut rikokset ovat asianomistajarikoksia vainoamista lukuun ottamatta. Pääsääntöisesti asianomistajarikoksen esitutkinta edellyttää asianomistajan rangaistusvaatimusta: jos asianomistaja ei vaadi rangaistusta, esitutkintaa ei saa toimittaa.

“Vainoaminen on yleisen syytteen alainen rikos, jonka tutkiminen ei edellytä rangaistusvaatimuksen esittämistä. Käytännössä vainoamisesta on kuitenkin vaikea saada tietoa ilman, että uhri kertoo asiasta poliisille” Mahdollisen häirinnän selvittäminen voidaan keskeyttää monesta syystä – apua kannattaa silti hankkia Rikosilmoituksen jälkeen poliisi arvioi, onko tapauksessa syytä epäillä rikosta. Jos näin on, asiasta täytyy aloittaa esitutkinta.
On kuitenkin monia tilanteita, jolloin esitutkintaa ei aloiteta. Jos rikos on lajityypissään niin vähäinen, että syyttäjä tulisi tekemään asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, esitutkinnan toimittaminen on yleensä epätarkoituksenmukaista. Esitutkinta voidaan myös tutkinnanjohtajan esityksestä keskeyttää, jos tapauksesta ei ole saatavissa asiaan vaikuttavaa selvitystä tai rikoksesta epäiltyä ei tunnisteta. Päätöksen esitutkinnan keskeyttämisestä tekee syyttäjä.

Rikoksen tunnusmerkistö ei myöskään aina täyty. Esimerkiksi kunnianloukkauksesta ei välttämättä ole kyse, jos saa sosiaalisessa mediassa yhden epäasiallisen kommentin. Tällöin tutkinnanjohtaja voi tehdä päätöksen, että esitutkintaa ei aloiteta, sillä asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Sen sijaan kunnianloukkauksesta voi olla kyse, jos häiritsijä on levittänyt asianomistajasta valheellista tietoa, nimitellyt asianomistajaa halveksuntaa osoittavilla haukkumasanoilla tai aiheuttanut hänelle muutoin toiminnallaan kärsimystä.

“Joskus häirinnäksi koetussa käyttäytymisessä on kyse sananvapauteen kuuluvasta mielipiteen esittämisestä, vaikka kohdehenkilö pitäisi sanottua asiaa loukkaavana, sanoo rikoskomisario Markku Silen Helsingin poliisilaitokselta”

Toisen henkilön menettelyyn, mielipiteisiin tai julkiseen toimintaan kohdistuva ankara tai halventava kritiikki ei sen sijaan välttämättä ole uhkailua tai somehäirintää, vaikka kohdehenkilö pitäisikin sanottua asiaa loukkaavana. Kunnianloukkauksen tunnusmerkistön tosiasiallista täyttymistä rajoitetaan sananvapauden suojelemiseksi. Halventava kritiikki voi tulla kunnianloukkauksena rangaistavaksi, jos se selkeästi ylittää sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Kyse on viime kädessä tapauskohtaisesta ja kontekstisidonnaisesta arvioinnista.

Lisäksi häirintätapauksissa esitutkintakynnys ei välttämättä ylity, jos tapauksesta ei ole saatavilla tarpeeksi konkreettista tietoa. Esimerkiksi ilmoittajan oma kertomus ei välttämättä yksinään riitä todisteeksi kunnianloukkauksesta. Aikaa on voinut myös kulua liian kauan ja todisteet eivät ole enää saatavilla tai sosiaalisen median yritys ei anna poliisille tarvittavaa informaatiota.
Erityisen tärkeää tallentaa itse todisteita häirinnästä ja uhkailusta.

1 tykkäys

Moi!

Käykää kurkkaamassa www.projektiradikaali.fi ja ottakaa yhteyttä Mika Tunturiin, joka Turussa ehdolla. 0400271077.

Häneltä saatte varmasti ammattilaisinta tietoa siitä, miten tämä haaste on mahdollista ”voittaa”.
Nuorilta nuorille sekä ennaltaehkäisy.

Ei korjaaminen lopeta kiusaamista, se on kuin laittaisi laastaria avohaavaan.

Jari
0405665999

Kysymys konkreetiasta on hyvä.
Vastaan tässä vaalien jälkilöylyissä nyt lyhyesti.

Olen perustanut 2018 nuorilta nuorille projektin, josa nuoret itse korjaavat kiusaamisen.

Saimme siitä Lounais-Suomen Urheilugaalassa Kirkon suurimman palkinnon, mitä jakavat ulospäin. Tänä vuonna palkinnon sai Aira Samulin.

Projekti on vahvassa tuulessa. Vihdoin alkavat rahoituksetkin löytyä.

Projektissa on tehty kymmenen koulun kanssa Turun alueella projektia ja kokemukset ovat olleet todella erinomaisia.

Tämä ei ole Liike Nyt projekti, mutta kaikki mahdolliset tahot tarvitaan taakse.

Käyn kiihtyvällä tahdilla kertomassa projektista eri paikoissa.

Olen 35 vuotta tehnyt töitä nuorten parissa.
Sain yllättävän mahdollisuuden rakentaa osallistuvan kiusaamisen ja syrjäytymisen vastaisen projektin, kun HC TPS Turku Oy:n TJ Mika Eskola minut väkisin palkkasi jääkiekkoseuralle omituiseen projektiin.

Tepsin projekti tämä ei ole.
Perustimme nuorille oman Projekti R Turku Ry:n joka on täysin riippumaton kenestäkään.

Liike Nyt voisi kyllä ensimmäisenä tarttua tähän ja lähteä tukemaan tavalla tai toisella.

Kukaan aikuinen ei ole koskaan muuttanut nuorten kulttuuria tai trendejä. Nuoret itse ovat sen aina ihan itse tehneet.

Voit tutustua www.projektiradikaali.fi aiheeseen lisää. Projekti muuttuu pian valtakunnalliseksi.

Olen Liike Nyt ehdokas ja Liike Nyt Turku Ry:n hallituksen jäsen.
Nuorten kutsumana Projekti R Turku Ry:n Hpj ja projektin idean isä.

Paremmin tunnettu lempinimellä Tuntza

Ps. Tarkemmin avaan asiaa myöhemmin, mikäli joku tai jotkut niin haluavat.

Hei, meillä Mäntsälässä toimii vapaaehtoisuuteen perustuva Mäntsälän Nuorten Kummit ry ja meidän yhtenä periaatesääntönä on, ettei minkäänlaista kiusaamista suvaita.

Olen kyllä huomannut, että vanhempien läsnäolo, kun nuoret juhlistavat esim. koulujen päättäjäisiä (kuten 5.6.päivystettiin). Muutamaan huutelu tapaukseen puutuin ja ei ainakaan nuo lapset/varhaisnuoret jatkaneet sitä huutelua, tms. kun puutuin asiaan.
Tietysti emme voi valvoa koko kylänraittia, koska meilläkin on laaja keskusta. Mutta ehkäpä vanhempien läsnäolo nk. valvoja roolissa auttaa ehkä vähän tuommoisissa tapauksissa, jossa esim. huudellaan typeryyksiä ohikulkevalle ikätoverille. Isommat kaupungit luulen olevan haastavampi, mutta keskisuuressa kunnassa toimii melko hyvin

Tämä vain retorisena pohdintana, mutta…

Minusta tuntuu, että koulukiusaamiseen ei juuri haluta puuttua tai sitä vältellään sen takia, että prosessi on todella pitkä ja raskas. Siitä huolimatta, että kiusaaminen on ollut tapetilla jo pidemmän aikaa, puuttuvat koulukiusaamista ehkäisevät työvälineet. Käytännössä ongelmaan ei ole selkeitä malleja, joilla kiusaamista voitaisiin konkreettisesti suitsia. Erilaisia projekteja löytyy, joista mainittakoon vaikkapa kiva koulu -ohjelma. Käytännössä nämä projektit ovat olleet kuitenkin tuloksiltaan varsin laihoja, sillä niiden taustalla olevat mekanismit tehokkaaseen puuttumiseen myös lainsäädännön näkökulmassa puuttuvat, jolloin edellä mainitut ohjelmat jäävät valitettavasti sanahelinän tasolle. Tämä heijastuu myös oppilaiden puheissa, että näillä ohjelmilla ei juuri lisäarvoa ongelman ratkaisuun ole saatu. Kysymys lienee konkreettisesta vastuun ottamisen puutteesta ratkaista tämä ongelma siitä huolimatta, että koulukiusaaminen alkaa olla merkittävä ongelma Suomessa ja siitä kärsivät lapset, sekä nuoret saattavat tämän ongelman seurauksena menettää koko tulevaisuutensa. Meillä jokaisella on muistoja koulukiusaamisesta, josta pitäisi pikemminkin käyttää termiä väkivalta, sillä sitä se puhtaasti on niin henkisellä, kuin fyysisellä tasolla ja usein se eskaloituu henkisestä väkivallasta fyysiseksi.

Minusta tätä asiaa ei voi hyssytellä. Jo tässä vaiheessa voidaan vetää johtopäätöksiä, että valistava ja keskusteleva puuttuminen ei yksin kykene ratkaisemaan tätä ongelmaa. Taustalle tarvitaan tehokkaita mekanismeja, joilla kyetään viestittämään, että kiusaaminen on rangaistavaa, tuomittavaa ja siitä aiheutuu kiusaajalle seuraamuksia. Mekanismien tulee olla tehokkaita, joka pistää kiusaajan miettimään seuraamuksia. Tällä hetkellä niitä seuraamuksia ei käytännössä ole, joten kiusaaja voi jatkaa toimintaansa lähes loputtomiin kiusaamismuotojen vaihdellessa tilanteen mukaan. Minusta yhteiskunta ei saa olla hampaaton tämän ongelman kanssa ja ennen kaikkea tämä tilanne on jatkunut vuosikymmeniä.

On myös valitettavaa miten paljon koulut välttelevät aihetta. Myös medioihin päätyneissä tapauksissa nähdään selkeästi linja, että oppilaitokset pyrkivät pikemminkin välttelemään ja peittelemään ongelmaa ratkaisutahdon puuttuessa listalta. Minusta lapsen ja nuoren alkava elämä on niin arvokas, että nykyinen tilanne on suorastaan häpeällinen ja suoraan sanottuna vastuuton.

Kirjoitan tässä suhteellisen raflaavasti, mutta minusta tämä näennäisakateeminen käsienheiluttelulätinä tulisi muuttaa konkreettisiksi teoiksi. Sanoista tekoihin. Nyt on löpisty vuosikausia ja se konkreettinen tekeminen puuttuu. Yhteiskuntamme tulee viestittävää teoilla ja toimilla, että koulukiusaaminen ei ole hyväksyttävää, siihen suhtaudutaan erittäin vakavasti ja kiusaamisesta koituu seuraamuksia. Tällä hetkellä yhteiskunta ei kanna asian suhteen vastuutaan sanoipa kuka mitä hyvänsä. Konkreettinen todiste tälle väitteelle ovat jokainen tämän hetkinen ja tuleva koulukiusattu. Selitys koulukiusaajan huonosta olosta voi olla totta, mutta se liittyy koulukiusaamiseen välillisesti. Velvollisuutemme on estää koulukiusaaminen tehokkaasti. Kiusaajan oma mielentila on eri asia ja näitä kahta asiaa ei tulisi liittää toisiinsa. Kiusaaja kyllä tarvitsee ammattilaisen apua, mutta se ei tarkoita sitä, että kiusaaminen ei olisi tuomittavaa ja kiusaajalle aiheutuu riittävän ankaria seuraamuksia. Nykyinen kokonaisuus ei auta koulukiusatuksi joutunutta uhria millään tavalla. Meidän tulee yhteiskunta näyttää, että suojelemme lapsia ja nuoria koulukiusaamiselta. Nythän me juurikin epäonnistumme siinä fundamentaalisesti.

Minusta nykytilaa (epäonnistuminen) ei voi selittää muulla kuin yhteiskuntamme vastuunottamisen puutteella.

Minusta ei ole kovin sivistynyttä antaa koulukiusatun voida niin pahoin, että hän pohtii oman elämänsä lopettamista täysin traumatisoituneena peläten joka päivä koulussa mitä seuraavaksi tapahtuu. Tähän tilanteeseen ei auta “rakentavat keskustelut” kiusaajan kanssa ja kättä päälle paiskaukset. Tilanne traumatisoi vielä enemmän ja tämän jälkeen kiusattu joutuu pelkäämään koston uhan alla vielä enemmän. Yhteiskunnalla lienee peiliin katsomisen paikka. Miltä minusta tuntuisi koulukiusattuna ja mitä minä tarvitsisin? Vastaus lienee yksiselitteinen. Turvallisuutta ja hyväksyntää. Haluaisitko itse pelätä joka päivä? Et varmasti ja saatat myös tietää miltä se tuntuu.

Välitetään lähimmäisistämme ja ryhdytään sanoista tekoihin.

1 tykkäys

Kouluille takaisin kuraattori ja bsygoloki!
Koulunkäynninaamu-ja iltapäivätoiminnanohjaajia paljattava lisää, jotta ohjaaja ehtii olemaan oppilaan kanssa enempi.
Oppilaat helpommin avautuvat ohjaajalle huolista ja jasvukivuista sekä kiusaamisista.

KiVa projektin myötä lähtee piilokiusaaminen liikkeelle.
Luokkahuonekoot pienemmiksi ja erityisoppilaille omat erityisluokat.

Kiusaamistapauksissa aina olisi hyvä, matalalla kynnyksellä, ilmoittaa viranomaisille heti, myös nuorisopoliisille.
Täten lapset/nuoret ja vanhemmatkin näkevät kiusaamisen vakavuudet ja seuraamukset.