Rahaa on! Näinhän sitä sanotaan, kun omaa rahaa ei tarvitse käyttää. Esimerkiksi Helsingin kaupungin raideliikennettä kehitetään sadoilla miljoonilla, mm. Raidejokeri (400M€) ja huima raitikkasiltaprojekti Kruunusillat, jonka kustannusarvio on jo 350 M€.
Mutta arvio on vain arvio, joka tottakai on tehty sen verran pieneksi, että homma saadaan käyntiin. Ja sitten vaan pyydetään lisää rahaa. Summat voivat helposti jopa tuplaantua.
Vastaavasti esimerkiksi vanhustenhuoltoon ei löydy sitä rahaa millään.
Mitä mielipiteitä tämän tyyppinen rahankäyttö herättää? Omasta mielestäni tässä rakennetaan usein päättäjille “hienoja” muistomerkkejä, Hinnalla millä hyvänsä.
Kustannusarvio ja toteutuma eivät voi olla kaksi aivan eri asiaa.