Pitäisikö palauttaa opettajakoulutukseen sukupuolikiintiöt?

Sukupuolikiintiöt poistettiin pääsykokeista vuonna 1989.

Vastustajat perustelivat kiintiöiden säilyttämistä sillä, että miehet kirivät ja menivät jopa ohi arvosanoista, kun opiskeluissa alkoi erikoistumisvaihe ja lukio oli jäänyt taakse.

Pidän tietyllä tavalla tämän hetkistä
trendiä sukupuolettomuuden korostamisesta, huolestuttavana ja epätasa-arvoisenakin.

Vessat, pukukopit ja fyysiset ominaisuudet kuitenkin pitää sukupuolet olemassa. Urheilussakin tulee varmaan aina pysymään naisten ja miesten urheilu.

Tasa-arvon puolesta olen kyllä sydämeni pohjasta. Mitä mieltä olet?

Väitöskirjasta löytyy tietoa yrityksistä lisätä miesten osuutta opettajankoulutuksessa.

Poimintoja väitöskirjasta

  1. Kun sukupuolikiintiöt, jotka luokanopettajakoulutuksessa takasivat miehille 40 % osuuden soveltuvuuskokeista, poistettiin valinnoista 1989, miesten riittävän määrän takaamisesta tuli työryhmälle lähes ensisijainen tehtävä.

  2. 1990-luvulla miesten määrä laski kiintiöiden takaamasta 40 %:n
    osuudesta noin 20 %:iin. Tendenssi huolestutti silloista
    opetusministeriä Olli-Pekka Heinosta jo siinä määrin, että hän
    ehdotti alkukesästä 1996 sukupuolikiintiöiden palauttamista niihin opettajankoulutusohjelmiin, jossa toinen sukupuoli (mies) on jäämässä
    selväksi vähemmistöksi. Kasvatustieteiden tiedekunnissa ministerin
    näkemykseen ei lämmetty vaan sukupuoliongelmaa haluttiin ratkaista
    valintakoemenettelyin; sekä sisällöllisin että rakenteellisen
    ratkaisuin.

  3. Mitään varsinaista pedagogista tai muutakaan tieteellistä perustelua pyrkimykselle saada miehiä koulutukseen ei kuitenkaan näyttäisi olleen (Huttunen 1997, 68–69).

  4. Opetusministeriölle annetussa tasa-arvovaltuutetun lausunnossa (nro 126/87) todettiin, että tasa-arvolaki kieltää sukupuolikiintiöiden käytön opiskelijavalinnoissa.

  5. Kun luokanopettajakoulutukseen hakijoissa miehiä oli ainoastaan neljännes, oli selvää, että kiintiön turvin miehiä pääsi koulutukseen naisia pienemmillä esivalintapistemäärillä. Kiintiöiden poistamisen myötä miesten osuus laski koulutuskysyntää vastaavalle tasolle eli runsaaseen 20 %:iin.

  6. Tasa-arvolain jälkeen keskeiseksi esivalinnan kysymykseksi nousi, miten saada miehiä lisää luokanopettajakoulutukseen. Naisiin ei kohdistettu mitään erityishuomiota. (Liimatainen 2002, 27.)

  7. Vaikka mieskiintiöt olivat poistettu lakisyistä, yhteisvalintatyöryhmän toimintaa siivitti varsin avoin miesten suosiminen.

  8. Missä määrin toiminta oli tasa-arvolain mukaista tai vastaista, voi vain arvailla.

  9. Miehiä suosittiin monin eri tavoin. Muun muassa varusmies- ja siviilipalveluksesta annettiin 1994 yksi esivalintapiste ja jopa kesken olleesta suorituksesta palkittiin puolen pisteen verran. Vuonna 1998 kesken olevasta suorituksesta sai jo täyden pisteen. Vuonna 1994 ylioppilastutkinnon laajan matematiikan suorituksesta annettiin yksi piste. Kuten Liimatainen (2002, 28) kirjoittaa ”näillä toimenpiteillä haluttiin tasoittaa sukupuolten välistä määrällistä eroa koulutuksessa”.

  10. Samaan pyrittiin myös harrastustoiminnan ohjaamisesta saatavien pisteiden poistamisella esivalinnasta. Ne olivat osoittautuneet selvästi naisia suosivaksi.

  11. Vuonna 1997 laajan matematiikan kokeesta sai jo 1,5 esivalintapistettä. Kun nostoa perusteltiin LUMA-talkoilla, jotka olivat yleinen hyväksytty tapa kohottaa luonnontieteen asemaa, pistenosto ei ilmeisesti näyttänyt ulospäin niin miespisteeltä. (Liimatainen 2002, 29.)

  12. Miesten osa kokeisiin kutsutuissa laski vaikka esivalinnan muutoksilla tavoiteltiin päinvastaista. Kun miesten osuus soveltuvuuskokeeseen kutsutuista vuonna 1993 oli vielä 19,1 %, vuoden 1994 heidän osuutensa laski 2 prosenttiyksikköä 16,8 %:iin. Kehityssuunta on mielenkiintoinen, sillä tehtiinhän juuri tuona vuonna koko joukko toimenpiteitä, joiden arveltiin auttavan juuri miehiä. Tilanne huononi entisestään vuonna 1995, jolloin miesten osuudessa saavutettiin pohjalukema, 14,5 %.

  13. Vuotta myöhemmin tapahtui käänne parempaan. Kun esivalinnasta poistettiin lukion päästötodistuksen kaikkien aineiden keskiarvo miesten osuus nousi 19,8 %:iin.

  14. Aikaisemmat selkeät ”poikapisteet”, kuten laaja matematiikka, eivät ohjanneetkaan miehiä alalle vaan saivat tytöt lukiossa suuntaamaan opintojaan luokanopettajakoulutuksen valintojen hengessä: tytöt suorittivat entistä enemmän laajaa matematiikkaa.

  15. Naiset saivat essee tehtävistä arvosanaksi enimmäkseen 3–4 asteikolla 1–5 miesten jäädessä kolmeen pisteeseen. Miesten edun nimissä jotakin piti tehdä. Ratkaisu löytyi essee-vastausten uudelleen pisteityksestä. Jatkossa niitä arvioitiin puolen pisteen tarkkuudella. Miehet näyttävät olleen useasti valintamuutosten, ainakin teknisten ratkaisujen, priimusmoottorina.

  16. Kun harrastustoiminnan ohjaamisesta saatavat pisteet poistettiin esivalinnasta vuonna 1996 tyttöjä suosivana ja vaikeasti todennettavissa olevana asiana, sekä vuonna 1998 lisäansioina olleiden musiikkitutkintojen pistemääriä alennettiin ja erityislukiot poistettiin esivalintapisteytyksistä ja niiden sijasta lisäpisteitä esivalinnassa alettiin antaa teknologia-, tietotekniikka-, media- ja yhteiskunta-alan opinnoista, miesten määrä valintakokeisiin kutsutuista ei enää laskenut vaan vakiintui 20 % paikkeille, tosin kaksi prosenttiyksikköä aikaisempaa alemmalle tasolle.

  17. Kun perinteiset luokanopettajalle mielletyt (kansakoulunopettajan) harrastustoiminnan ohjaaminen taito- ja taideaineissa sekä niiden opinnoista saadut lisäpisteet poistettiin, oli pitkä perinne näiden hyveiden palkitsemisesta tullut tiensä päähän. Niitä ei poistettu esivalintapisteistä sen takia, että ne eivät olisi tärkeitä opettajan työtä ajatellen vaan sen vuoksi, että miehet hävisivät niistä saaduissa pisteissä. Samalla kun miesten saamiseksi tehtiin kaikki mahdollinen, revittiin perinteistä opettajavalintaideologiaa (opettaja taitavana ja harrastavana) rikki.

  18. Vaikka ”kaikki” mahdolliset toimenpiteet miesmäärän nostamiseksi tehtiin, vaikutukset jäivät laihoiksi.

  19. Tosin toisaalta voidaan todeta, että toimenpiteet pysäyttivät miesmäärän laskun. Kun mitkään toimenpiteet eivät miehiä lisänneet alalle, yksinkertainen johtopäätös on, että miesongelma ei lopultakaan ole valintakoekysymys vaan laajempi koulutuspoliittinen kysymys. Eräänlainen miessaturaatio oli saavutettu.

Tämähän on totta… kolmen lapsen isänä ja entisenä peruskoulun uimaopettajana on sellainen käsitys, että miesten puuttuminen koetaan ongelmaksi myös kouluissa.

Uskon kyllä esitettyyn tutkimukseen, mutta tosin en usko kiintiöihin. Opettajien palkkataso ei ole samalla viivalla miesvaltaisten alojen kanssa, joten kiintiöt joko pahentaisivat ongelmaa tai sitten tulisi epäpätevää henkilöstöä. Pätevät ukot tulevat todennäköisimmin aina hakeutumaan kaupallisille aloille pääosin, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta jotka kokevat kutsumusta johonkin tiettyyn asiaan tai tehtävään.