Nyt käytössä oleva edustuksellinen demokratia on ollut pakollinen paha, aikana jolloin teknologia ei mahdollistanut kaikkien osallistumista päätöksentekoon.
Suorassa demokratiassa on myös omat ongelmansa, joita pitäisi pyrkiä ratkaisemaan etukäteen. Ongelmista merkityksellisin on se, miten varmistetaan ihmisten riittävän kattava osallistuminen päätöksentekoon ja se, käsittelyyn pääsee riittävän moni ehdotus?
Osallistumisen varmistamiseksi, sopiva malli olisi verotuksellinen sanktio, jossa vaikka kuukausittaisesta äänestyksestä pidättäytyminen nostaisi veroprosenttia vaikka 0,2. Rahat voisi saada takaisin veronpalautuksena, mutta valtion kannalta kyse olisi kansalaisten antamasta lyhytaikaisesta korottomasta lainasta, joka olisi kannustin järjestelmän luomiseen.
Suora demokratia tuskin on tai tulee olemaan ainoa päätäntämalli, vaan tavoitteluun kannattaisi ottaa jonkinlainen yhdistelmä suoraa- ja edustuksellista demokratiaa.
Päätäntä pitäisi palauttaa kansalle, niin laajasti kuin se vain on mahdollista.
En sitten tiedä onko hyvä että he joita ei kiinnosta kannustetaan vero vähennyksillä äänestämään. Siis kun sitten ne joita ei kiinnosta vaan valitsisi luultavasti randomilla. Mikä tuohon olisi ratkaisu?
Millä tavalla se olisi huonompi kuin nyt käytössä oleva tapa? Olisiko kuitenkin niin, että jos pitää äänestää, niin silloin merkittävä osa ainakin yrittäisi perehtyä asiaan?
Siis suora demokratia siis sen tyylinen mitä Liike Nyt ajaa on oikein hyvä ja paljon parempi kuin tämä nykyinen.
Mutta ihmisille pitäisi jättää myös mahdollisuus olla äänestämättä. Siis ilman että siitä käytännössä rangaistaan. Siis kun ei kaikilla ole energiaa olla kiinnostuneita politiikasta. Siis kun tosi paljon tutkittavaa ja seurattavaa.
Se että veroprosenttia nostettaisiin 0,2% jos jättää äänestämättä, ei olisi rangaistus koska rahan saisi veronpalautuksena takaisin.
Kaikien pitäisi olla kiinnostuneita politiikasta,koska se koskee kaikkia. Sellainen selitys, että ei jaksa, tai ei viitsi on henkistä laiskuutta josta pitäisi päästä irti.
Mielestäni äänestämättä jättäminen on kannanotto siinä missä äänestäminenkin. Toisaalta jos olisi “pakko” äänestää verotuksellisista syistä niinkuin yllä mainittiin niin moniko äänestäisi tyhjää.
Entä jos ehdokkaiden joukosta ei jostain syystä löydy itselle sopivaa vaihtoehtoa. Pitäisikö mielestäsi tässä tilanteessa kuitenkin äänestää sitä vähiten huonoa vaihtoehtoa huonojen joukosta kun vaihtoehtoisesti voisi vaan olla äänestämättä?
Tässä ei ole kyse ehdokkaista, vaan suorasta demokratiasta ja siitä miten varmistettaisiin riittävä osallistuminen, jotta vastaukset vastaisivat mahdollisimman hyvin ihmisten kantoja, eikä vaikka jonkin pienen mutta aktiivisen ryhmän kantoja.
Näyttää sille, että en ole alustanut kysymystä riittävän selkeästi.
Suorassa demokratiassa kaikille tulisi vaikka https://suomi.fi sivustolle kuukausittain kysymyksiä, joihin vastaaminen olisi äänestys. Kysymykset olisi muotoiltu niin, että niihin voisi vastata Kyllä / Ei.
Tällä järjestelmällä korvattaisiin iso osa eduskunnan tekemistä päätöksistä. Eduskuntaa tarvittaisiin kuitenkin edelleen tekemään linjaus päätöksiä ja toisaalta moni kysymys pitää käsitellä aika pitkälle, ennen kuin niihin voisi vastata KYLLÄ tai EI.
Tälläinen järjestelmä kuulostaisi kyllä järkevältä. Vielä paremmalta jos äänestystulos tulisi myös kaiken kansan tietoon ja näin ollen näkisi kuinka paljon eduskunnan linja poikkeaa kansan äänestys tuloksesta.
En kyllä ole ihan samaa mieltä tässä. Jos ajatellaan että kansa äänestää tuollaisen tonttukerhon hoitamaan asioita mikä siellä nytkin on, en soisi sellaiselle kansalle antaa/palauttaa minkäänlista päätäntävaltaa. Mielestäni toimivin ratkaisu olisi platonilanen hallintomalli.
Toisen kotimaani Sveitsin järjestelmä on suora demokratia ja siellä poliitikot toimivat kuin jokainen vahtisi heidän tekemisiään.
Sveitsissäkin kansanäänestyksiä käytetään edustuksellisen demokratian rinnalla, ei sen korvaajana. Sveitsissä on myös asiantuntijoiden ja vaaleilla valittujen poliitikkojen eliitti. He valmistelevat lait ja muut päätökset ja vahvistavat ne, elleivät kansalaiset vaadi niitä äänestykseen.
Sveitsin hallinto ja valta: 200 kansanedustajaa ja 46 edustajaa kantoneista. Nämä edustajat valitaan 4 vuoden välein vaaleissa. Sveitsissä kansalaiset voivat äänestää useita eri henkilöitä jopa useista eri puolueista. Monet edustajat hoitavat virkaansa siviilityön ohessa (vapaaehtoinen kansalaisvelvollisuus kuten maanpuolustuskin). Sveitsin hallitus on 7 jäseninen ja hallituksen jäsenet valitsevat joka vuosi keskuudestaan presidentin.
Kaikkien yläpuolella on kuitenkin Sveitsin äänioikeutettu kansa, jolla on monta eri mahdollisuutta päästä käyttämään ääntään suoraan ja sitovasti. 100 000 nimeä kerännyt kansalaisaloite on esimerkiksi yksi tie. Myös kansanäänestyksellä voidaan halutessa muuttaa perustuslakia. Mahdollista on myös kumota tai nostaa uudestaan käsittelyyn aloite, jonka parlamentti on jo hylännyt tai hyväksynyt. Mielestäni kansalaisten valta on riittävän suuri, että hallinto ei voi kuin toimia hyvin. Poliitikkojen liikkeitä tarkkaillaan ja he toimivat aidon oikeasti aina kaikkien yhteistä hyvää ajaen tai ainakin tosissaan sitä yrittäen.
Sveitsiläisten vapaus ja demokratian taso on jotain sellaista mitä ei voi kuvitellakaan olevan olemassa. Suomessa äänioikeutemme tarkoittaa sitä, että voimme äänestää yhtä ihmistä neljän vuoden välein, ehdokkaat voivat luvata ihan toista ja toimia kuitenkin täysin päinvastoin tultuaan valituiksi.
Sveitsissä kansan valitsemat edustajat eivät jumitu oppositio vs. hallitus lokeroihin, vaan asiat ratkaisevat ja edustajat ja puolueet liikkuvat eri ryhmiin asiasta ja kannasta riippuen. Haluan suoran demokratian Suomeen ja olen täysin varma, että suomalaiset osaavat äänestää asioista yhtä hyvin kuin sveitsiläisetkin. Ennenkaikkea he varmasti myös innostuvat äänestämään tietäessään voivansa ihan oikeasti vaikuttaa asioihin!
Tässä ketjussa on hyvää pointtia, mutta en lähtisi suoraan viemään päätöksentekoa netin välitykselle toimivaan äänestyspohjaan. Luo ehkä nykypäivänä liian suurta mahdollisuutta väärinkäytöille. Omasta mielestäni nykisen järjestelmän uudistaminen kyllä kaipaisi muutosta.
Omat aatteeni aiheeseen on, että on sinäänsä kieroutunutta antaa hallituksen muodostamiseen käytännös yhdelle valta kerätä kasaan joukko yhdenmielisiä puolueita. Vähemmistöpuolueita tarvitaan hallitukseen, mutta ei se voi mennä kuitenkaan niin että vähemmistöpuolueet muodostavat hallituksen. Kolmesta isoimmasta puolueesta kun kaksi tiputetaan oppositioon niin onko se enää kansan näkemys halutusta vaalituloksesta. Omasta mielestä käytännössä 2 isointa pitäisi muodostaa hallituksen pohja ja näiden kahden puolueen pj:t yhdessä neuvottelisivat hallituspohjan enemmistöksi. Näin edustus olisi laajempaa ja omaisi useamman näkökulman. 3. isoin puolue voitaisiin ottaa hallitukseen, mutta hyvin voisi automaattisesti olla oppositiojohtaja.
Tämä “pieni” muutos voisi palauttaa ihmisten uskoa enemmän päätöksen tekoo sekä se ajaisi myös kansanetua saada hallitukseen laajempi näkemys asioihin laidasta laitaan. Kompromissit ovat tarpeellisia päätöksenteossa, mutta tällä hetkellä hallituksen kompromissit luovat enemmän mielikuvan siitä miten vahvasti yksi “musta lammas” puolue voi pysäyttää kaiken halutessaan.
On aiheita joihin tarvitaan kansan mielipiteitä ja näkrmyksiä, mutta ei kaikkea päätöksentekoa voi siirtää eduskunnan ulkopuolelle. Näistä tarpeista tulisi omasta mielestä oppositiolla olla jonkunlainen mahdollisuus ja halu tuoda mukaan kansan ääni
Musta tuo ei palauttaisi uskoa, eikä toisi muutosta nykyiseen.
Nykyisessä järjestelmässä on ainakin seuraavat ongelmat, joihin tuo ei vaikuttaisi.
a) Kansanedustajat edustavat heidät ehdokkaiksi asettaneita puolueita.
b) Suomalaisista vain muutama prosentti kuuluu puolueisiin, edustajat eivät siis edusta 95 % suomalaisista.
c) Kukaan ei valvo tai edes tiedä miten puolueiden päätäntä toimii. Onko niin että puolueen Pj. on Suomen tosiasiallinen diktaattori? Sipilän hallitus oli hyvä esimerkki tästä ongelmasta.
Edustuksellinen demokratia on harvainvaltaa, jos puolueita ei määrätä pakollisiksi, joka taas olisi jonkinlaista fasismia.
En siis ole kuitenkaan ehdottamassa edustuksellisen demokratian lopettamista kokonaan. Täydellistä järjestelmää ei ole.
Ymmärrän kyllä pointin ja päätöksen teolle pitää saada selkeämpi avoimmuus ja vastuunkanto. Se miten omasta mielestä kuitenki se että joku ei kuulu suoraan puolueeseen niin ei tarkoita sitä etteikö olisi äänestäessään nähnyt sitä puoluetta omana aatejohtajana. Sama asia kun joku kannattaa jotain urheilujoukkuetta niin ei tarvitse olla osa organisaatiota että voi nähdä joukkueen omanaan.
Se että päättäville puolueille asetettaisiin sellainen velvollisuus missä tuovat omat sanansa julkisiksi, muissa kuin yleistä turvallisuutta vaarantavissa aiheissa, joista tietoa ei haluta kaikkien luettavaksi ja levitettäväksi. Kaikki se suljettujen piirien vastuun välttely pitää saada karsittua
