Liike Nyt -puolueella on yksi kansanedustaja, Liikkeen perustajajäsen ja puheenjohtaja Hjallis Harkimo. Eduskuntaryhmässä työskentelevät Karoliina Kähönen, Maria Lohela ja Nina From.
Haluatko kysyä jotakin – mitä tahansa – eduskuntaan tai sen käsittelyssä oleviin asioihin liittyen? Vastaamme ja jos emme tiedä, otamme selvää.
Voit lisätä kysymyksesi vastaamalla tähän ketjuun!
Haluaisin tietää kuinka ihmiset tulee valituksi valiokuntiin. Siellä käsittääkseni tehdään suurin osa lakivalmisteluista yms.
Olen kiinnostunut miten hallitus ja myös LN ohjelmassaan pyrkii kohentamaan kuntien sotesektorin yksityisten palveluntuottajien taloudellisia resursseja, kun näiden odotetaan pystyvän vastaamaan hoitajamitoituksen henkilöstöresurssien kasvattamiseen. Ei voi olla niin, että palveluiden tuottajien odotetaan kustantavan kasvavat menot itse, vaan että palveluiden tuottamiseen ohjataan enemmän resursseja.
Tilannetta voi verrata mihin tahansa yritystoimintaan tai työntekijöiden asemaan, jossa omaa työpanosta pitäisi tehostaa ilman korvausta sen toteuttamisesta.
mun tuttu tarkoitti miksi väittelyn sjiasta vaoitas vaan keskustella argumentoinin sjiaan pyrittäisiin yhteisymmärrykseen ja vuoropuheeluun kun me yritetään näyttää oma näkemys paremmaksi tulee vasttakkainasettelya pyritään dialogiin esim jos me keskusteltaisiin leffasta mikä jakaa mielipiteitä sovittaisiin että ollaan eri mieltä mutta kumpikaan ei muuta omaa näkökantaa dialogiaa onko keskustelu väittelyn ja keskustelun eroista uus asia en löydä artikkeliasiitä mun tutusta väittely el iargumentointi ei oo keskustelua vaan dialogi oon kiinnostunut yhteiskuntaopista ja yhteiskuntatieteistä ja politiikasta oon lievästi kehitysvammainen voitteko ajaa asiaani asun mikkelissä voisiko kansalaisopisto järjestää yhteiskuntaopin ja yhteiskuntatieteen sekä valtiotieteen sekä valtio opin kursseja kehitysvammaisille voisko kehitysvammaisten työtoiminnassa olla vaikuttamispaja polittiseen vaikuttamiseen ja voisko kouluissa tukea yhdysvaltalaisia ja europpalaisia tuotteita sekä kotimaisia tuotteita voisko kunnat osallistua vihapuheen torjuntaan miten introvertti voi osallistua politikkaan
Argumentointi on osa tavoitteellista keskustelua, joka parhaimmillaan antaa myös uutta näkökulmaa keskustelijoille, sillä asioiden ratkaisut johtavat usein piilovaikutuksiin, joita ei ole ehkä osattu ottaa omassa ajattelussa huomioon.
Opintoja kiinnostusaloiltasi voi kysyä esim. Mikkelin kesäyliopistolta, joskin korona-aika vähentää niiden järjestämistä nykyisellään.
Eduskuntaryhmien merkitys eduskunnan toiminnassa on hyvin keskeinen. Eduskuntaryhmät päättävät itsenäisesti ja omien prosessiensa mukaan siitä mihin valiokuntaan eduskuntaryhmään kuuluvat kansanedustajat sijoittuvat.
Havainnollistan asiaa omalla kokemuksellani vuosien takaa. Vaalikauden alkaessa kaikilta edustakuntaryhmien jäseniltä pyydettiin kirjallinen vastaus, johon edustajan tuli kirjata toiveensa valiokuntajäsenyyksien suhteen ja perustella asia. Noiden vastausten perusteella edustajat pyrittiin sijoittamaan valiokuntiin kunkin kokemusta, osaamista tai kiinnostuksen kohteita heijastellen. Kaikkien yksityiskohtaisia toiveita ei ole tietenkään mitenkään mahdollista noudattaa, mutta neuvottelemalla ja eri vaihtoehtoja puntaroimalla yksityiskohdat ratkaisevat.
Valiokuntapaikkoja voidaan myös vaihtaa kesken vaalikauden ja näin silloin tällöin tapahtuukin.
Olet aivan oikeassa siinä, että keskeinen lainsäädännön käsittely ja hienosäätö tapahtuu valiokunnissa. Täysistunto lopulta vain hyväksyy (tai voi toki hylätäkin) valiokunnan ehdotuksen.
Puolueohjelmassa ei ole otettu yksiselitteistä kantaa siihen miten taloudelliset resurssit turvataan mainitsemassasi asiassa. Kenties asia on aivan liian moniulotteinen ja vaikea vastattavaksi puolueohjelman tasolla. Tästäkin teemasta on käytävä tarkempaa keskustelua Liikkeen piirissä, esimerkiksi juuri Nettiparlamentissa. Raha yhteen kohtaan on poissa jostain muualta, ja päättäjien velvollisuus on osoittaa riittävät resurssit lainsäädännöllä taattujen palveluiden toteuttamiseen. Tulevilla kuntapäättäjillä - ja ehkä joskus hyvinvointialuepäättäjillä - on todellinen savotta edessään.
Väittelyä, eduskunnan “debatteja”, on varsin elähdyttävää kuunnella, silloin kun äänessä ovat retorisesti taitavat puhujat. Taitava puhuja herättää huomiota, nostattaa tunteita - ja voi myös viihdyttää. Hän ei ole ilkeä tai epäkohtelias, vaan onnistuu napauttamaan epäkohtaa toista loukkaamatta.
Ehkä meidän suomalaisten olisi syytä harjoitella enemmän puhumisen taitoja? Siihen kuuluu myös keskustelu, ajatustenvaihto, ilman mieltä kiihdyttäviä mielipiteitä ja tarvetta päästä sanomaan se viimeinen sana. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että vuoropuhelun olisi syytä olla keskiössä. Vuoropuhelua on kaikki muukin kuin ääneen puhuttu keskustelu. Koen, että juuri tässä me käymme keskenämme vuoropuhelua.
Kansalaisopistot voivat itsenäisesti harkita minkä tyyppistä opetusta ne järjestävät. Uskon, että kuntalaisten toiveet ovat niitä, jotka ohjaavat koulutuksen sisältöä. Kannustankin ottamaan yhteyttä suoraan oman alueesi kansalaisopistoon. Sama koskee työtoimintaa, jonka kunta järjestää.
Hankintalain perusteella kunta (koulut) eivät voi valita jotakin tuotetta pelkästään sillä perusteella, että se on valmistettu tietyssä maassa. Muutkin tekijät vaikuttavat.
Eri kunnissa on tehty monenlaisia kampanjoita vihapuheen estämiseksi, mutta kuntien keinot tässä ovat aika rajalliset. Kyseessä lienee laajempi yhteiskunnallinen asennemuutos ja toisaalta lainsäädäntö, joka viime kädessä määrittelee vihapuheen rajat.
Politiikkaan saa ja voi osallistua kuka tahansa. Toivoisin, ettei kukaan kokisi tietynlaisen piirteensä olevan este politiikkaan osallistumiselle.
mä teen rakentavaa keskustelua
Huomaan sen!
Kenellä on todellinen lainsäädäntövalta lakisääteisissä vakuutuksissa ja sosiaaliturvassa?
Aluehan on kuulunut vuosikymmenien työmarkkinajärjestöjen ja valtion eli kolmikannan alueeseen. Vaikka kolmikanta on väittänyt, että sillä on vain lainsäädännössä valmisteleva rooli. Oikeusvaltioperiaatteiden kannalta näyttää hyvin oudolta, että kolmikannan edustajat istuvat myös sosiaalivakuutusten toimeenpano- ja tuomiovallan tehtävissä, joka koskee heidän itsensä laatimaa lainsäädäntöä.
Suurin yllätys tuli vuonna 2014, kun vakuutuslääkäreitä koskeva kohu oli taas voimakkaimillaan, niin yllättäen Finanssialan edustajat paljastivat Kolme väärinymmärrystä vakuutuslääkäreistä – videolla lainsäädännön laatimisen todellisuuden näin:
Jussi Karhunen, verkkotoimittaja, Finanssialan keskusliitto:
”Vakuutuslääkärijärjestelmän uudistamista pohtinut työryhmä julkaisi viime viikolla mietintönsä tulokset. Järjestelmän uudistamisen lisäksi koettiin tärkeänä, että kansalaisten tietämystä vakuutuskorvauksen myöntämisestä lisätään.
Usein esimerkiksi luullaan, että vakuutusyhtiöt voivat itse, noin vain, päättää, kelle korvausta maksetaan ja kelle ei.”
(0:23) Finanssialan Keskusliiton asiantuntija, johtava lakimies Pia Santavirta:
”Vakuutusyhtiön tehtävä on ensisijaisesti katsoa se, että mitä lainsäädännön nojalla, tälle henkilölle maksetaan etuuksia.
Ja kuka se lainsäädännön sisällön sitten päättää? Niin se on kolmikantaisesti, työmarkkinaosapuolet ja STM. Päättää sen, että mitä korvataan, kenelle korvataan ja missä tilanteessa.”
Tiedotusvälineet eivät nähneet tässä kuviossa tuolloin mitään ihmeellistä, vaikka eduskunnalle on jätetty kumileimasimen rooli.
Kysyn tätä aihetta myös siksi, että tämän hallituksen ohjelmaan on kirjattu vakuutuslääkärijärjestelmän korjaaminen, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että hallituksen esitys vakuutuslääkäreitä koskevan lainsäädännön ja pitkään päättäjien tunnustamien epäkohtien korjaamiseksi HE 213/2020 jää tussahdukseksi. Surullista tuossa on se, että tilanteen käyntiin laukaisseen kansalaisaloitteen KAA 4/2018 huomiot ja korjaustarpeet lainsäädäntöön vedettiin härskisti viemäriin.
Vuosikymmenien ajan on kyllä ollut yritystä epäkohtien korjaamiseksi. Vaan tälläkin kertaa tärkeimpien lainkohtien korjaaminen jäi jostain syystä sosiaali- ja terveysministeriön leikkauspöydälle. Kuten tämä vakuutuslääkärijärjestelmän korjaamiseen tähdännyt lausunto hyvin osoittaa:
Suomi 2017 verkoston kannanotto 10.7.2020
https://suomi2017.wordpress.com/2020/07/10/suomi-2017-verkoston-kannanotto-10-7-2020/
Eikä tuossa kaikki.
Tiedustelin parilta sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseneltä, että lukivathan he kaikki tähän lakihankkeeseen (STM140:00/2019) jätetyt lausunnot. Sain sen tyyppiset vastaukset, että miksi ihmeessä, koska he luottavat hallituksen esityksessä olevan kaiken tarpeellisen.
Hei,
Mikä on Liikkeen kanta asumisoikeussopimusten irtisanomisen mahdollistamiseen, jota hallitus ajaa lakiesityksessään? Jos irtisanomispykälä on edelleen mukana lakiesityksessä valiokuntakäsittelyn jälkeen, äänestääkö Hjallis lakia vastaan? Tässä taustaa ja lisäinfoa linkkien takana Asumisoikeusyhtiöt ovat maksaneet asunnoistaan jopa alle euron kappaleelta – kiistelty lakiesitys mahdollistaisi asuntojen myynnin asukkaiden alta
Mukavaa viikonloppua t. Jukka
Nytten vähän arkisempi kysymys. Kun itsellä ainakin vähän pimennossa ihan arkielämä. Miten kansanedustajan päivä/viikko muodostuu? Monissahan kommenteissa saa lukea aina kateellisia kommentteja kansanedustajan pitkistä lomista, että aina ovat vain lomalla. Mitenkä korvaus työstä, onko riittävä, työhön nähden?
Minusta vakuutuslääkäreiden valtaan todella pitäisi puuttua ja määrätä vakuutuslääkärit toimimaan siten kuin useat lääkärit ovat esim. työkyvyttömyyden määritelleet. Mitään diagnoosia ei voi tehdä näkemättä potilasta pelkkien puutteellisten paperien takia.
Hei!
Kiinnostaisi tietää miten kansalaisaloitteiden käsittely etenee yleisesti Liike Nytissä ja sen eduskuntaryhmässä, Liikkeen periaatteiden valossa?
Kysyttekö Liikkeen kannattajilta mielipidettä aloitteisiin kun eduskuntakäsittely lähestyy, ja jos kyllä niin miten varmistatte, että äänestäjillä on puolueettomat tutkimustulokset päätöksen tukena? Nythän tilanne on se, että ns “tutkittuja faktoja” löytyy aina puolesta ja vastaan riippuen kysymyksen asettajan ja toisaalta äänestäjän näkemyksistä aiheiden tiimoilta.
Eduskunnan käsittelyyn tulossa olevat 50000 kannatusta keränneet, itseäni kiinnostavat aivan tuoreet kansalaisaloitteet:
Minusta monista eduskuntaan tulevista tärkeimmistä kansalaisaloitteista tulisi kysyä mielipidettä “Puolueen jäsenille” osiossa, jolloin saadaan aidosti selville jäsenten kanta asioihin. Julkisissa Nettiparlamentin osioissa kysyttäessä taas kuka tahansa voi kommentoida ja tulos on toki hyvin neuvoa-antava.
Kiinnostukseni mainitsemiini aloitteisiin on korkea m.m. ammattini ja koulutustaustanikin perusteella 
(Metsänhoitaja MMM, Riistanhoitaja AT) .
Kuinka vakuutuslääkäri asiaa jatketaan. Saataisiin kohtuuton vääryys korjattua ja näin autettua heikoimmassa asemassa olevien tilanneta
Kiitos arkea lähellä olevasta kysymyksestä!
Linkitän tähän ensimmäiseksi eduskunnan sivuilta löytyvän koosteen kansanedustajan keskeisimmistä tehtävistä eduskunnassa. Sivulla kuvataan hyvin se työ, johon osallistuminen näkyy selkeimmin ulospäin (täysistunnot) ja toisaalta se työ, joka on näkymättömissä mutta jonka läsnäoloa seurataan (valiokunnat).
Jokainen kansanedustaja on vähintään yhden valiokunnan jäsen. Erityisesti suurten eduskuntaryhmien edustajilla on tyypillisesti kahden valiokunnan jäsenyys sekä jonkin muun valiokunnan varajäsenyys. Valiokunnat kokoontuvat joko aamuisin tai keskipäivän aikoihin. Näin on mahdollista olla ensin aamulla jossain toisessa valiokunnassa ja hieman myöhemmin toisessa. Kansanedustajat kuitenkin tavallisesti kohtaavat aikataulujen kanssa haasteita. Jonkin valiokunnan varajäsen voi joutua siirtymään paikkaamaan poissaolevaa jäsentä kesken oman valiokunnan kokouksen. Eduskuntatyötä uudistava työryhmä pohtii valiokuntatyöskentelyn uudistamista myös tästä syystä.
Asiat vaativat perehtymistä. Kokouksissa istuminen ei ole sinänsä se keskeisin asia; täytyy etukäteen ottaa selvää asioista ja tietää mistä puhutaan kannanmuodostusta varten. Hallituspuolueilla on enemmistö eduskunnassa, mikä tarkoittaa sitä, että kansanedustajien aikaa menee toisten edustajien tapaamisiin ja neuvotteluihin eri kysymyksistä. Yhteisiä kantoja hiotaan ja erimielisyyksiä ratkotaan. Samoin oppositiopuolueet voivat tehdä keskenään yhteistyötä esimerkiksi eriävien mielipiteiden ja vastalauseiden jättämisessä. Eduskuntaryhmät kokoontuvat viikottaisiin kokouksiinsa ja ylimääräisiä kokouksia voidaan kutsua koolle hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Ryhmät voivat myös koota kansanedustajia seuraamaan eri vastuualueiden tapahtumia (esim. sote). Kaikki tämä tapahtuu ns. virallisten kokousten ulkopuolella ja näitä tapaamisia voi olla myös viikonloppuisin ja istuntotaukojen aikaan. Politiikka ei taida hiljentyä muulloin kuin jouluna. Minulla on henkilökohtaisesti jäänyt mieleen yksi juhannuspäivä, johon heräsin aamulla klo 8 tulleeseen työhön liittyvään tekstiviestiin. Tuon aiheen parissa loppujuhannus sitten enemmän ja vähemmän vierähtikin. Yllätyksellisyys on osa politiikkaa ja eduskuntaa, vaikka suurin osa käsiteltävistä asioista rullaakin lainsäädäntöprosessin läpi rauhallisesti omalla painollaan.
Kansanedustajat tapaavat paljon eri sidosryhmien edustajia, lobbareita ja kansalaisia. Tällä hetkellä eduskunnassa ei ole mahdollista vierailla, mutta normaalina aikoina se on hyvin suosittu kohde ja toiveita vieraaksi pääsystä esitetään paljon. Tavoitettavissa oleminen on keskeistä kansanedustajan työssä. Kasvotusten tapahtuvat kohtaamiset ovat nyt jäissä, mutta some ja muu näkyvyys esimerkiksi blogi- ja mielipidekirjoitusten kautta on saanut entistäkin suuremman merkityksen. Aktiivisuus tällä saralla on välttämätöntä ja vie aikaa.
Useimmat kansansanedustajat toimivat myös erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä, joissa eri maiden parlamentaarikot tapaavat. Normaalioloissa tämä työ vaatisi perehtymisen lisäksi matkustamista, nyt kokoukset on korvattu etäyhteyksin. Useimmat kansanedustajat ovat myös omien kotikuntiensa valtuustojen jäseniä sekä jäseniä erilaisissa muissa luottamustehtävissä, kuten hallituksissa ja hallintoneuvostoissa, joihin kutsutaan jäseniä parlamentaaristen voimasuhteiden perusteella. Näistä seuraa lisää kokouksia.
Kysymys siitä, onko kansanedustajan palkkio riittävä on makuasia.
Kansalaisaloitteiden, kuten myös kansanedustajien aloitteiden ja lakiehdotusten, aikaa vievin käsittely tapahtuu valiokunnissa. Kansalaisaloitteet lähetetään johonkin valiokuntaan, joka voi harkintansa mukaan pyytää lausuntoja muilta valiokunnilta. Valiokunnan tekemästä mietinnöstä voidaan äänestää täysistunnossa. Tyypillisesti aika mietinnön antamisesta mahdolliseen äänestykseen täysistunnossa on varsin lyhyt. Myös valiokunnassa voidaan äänestää mietinnön yksityiskohdista.
Liikkeen ainoa kansanedustaja Hjallis Harkimo on Tulevaisuusvaliokunnan jäsen. Tulevaisuusvaliokunta ei yleensä käsittele lakiehdotuksia, ei siis myöskään tee mietintöjä kansalaisaloitteista.
Se millainen kansalaisaloite on, ei vielä kerro varmuudella mitään siitä johtaako aloite sen sisällön mukaiseen lainsäädäntömuutostavoitteeseen tai jonkinlaiseen muutettuun versioon siitä. Tämä nähdään vasta valiokuntakäsittelyn l. mietinnön valmistumisen jälkeen. Joskus jätetyt aloitteet ovat jo jossain muodossa hallituksen jo valmisteleman lainsäädännön sisällä.
Yritän tällä tekstillä kuvata lainsäädäntötyön monimutkaisuutta ja toisaalta yllätyksellisyyttä. Jonkin hallituspuolueen myönteinen kanta yksittäiseen poliittiseen kysymykseen voi viedä kansalaisaloitteen tavoitetta eteenpäin hallituksen oman esityksen kautta ja toisaalta voi käydä tismalleen päinvastoinkin. Tänään muodostettu kanta johonkin asiaan ei välttämättä enää voi päteä, kun lopullinen äänestys on edessä.
Kysyit, miten voimme varmistaa, että äänestäjillä on puolueettomat tutkimustulokset päätöksen tukena. Vastaus on: ei mitenkään. Asiahan on juuri noin kuten, sanot, “tutkittuja faktoja” on aina puolesta ja vastaan. Henkilön oma kokemus ja viitseliäisyys eri näkökulmiin perehtymiseen on aina yksilökohtainen tilanne ja valinta. Samahan pätee kansanedustajiin. Modernissa yhteiskunnassa tietoa on käytännössä rajattomasti saatavilla, mutta ei voida olettaa jokaisella olevan resursseja siihen perehtymiseen. Tällöin voidaan olettaa, että moni äänestyspäätös tehdään tunteen ja arvojen pohjalta. Se on inhimillistä.
Liike ei voi kannattaa sen perusperiaatteiden vastaisia kansalaisaloitteita. Sellaisista ei voi myöskään järjestää Nettiparlamentin vastaisia äänestyksiä. Koska kaikki elää ajassa, myös se hetki koittaa ennen pitkää, jolloin perusperiaatteita on tarkasteltava uudelleen ja mahdollisesti päivitettävä.
Kansalaisaloitteet ovat nimensä mukaisesti kansalaisten tekemiä aloitteita. Niiden saavutettua riittävän määrän allekirjoituksia eduskuntakäsittelyä varten voidaan lisätä äänestys siitä tukeeko Liike (tai sen jäsenet) aloitteen tavoitetta vai ei. Näin voidaan toimia sikäli kuin aloite ei ole ristiriidassa perusperiaatteiden kanssa. Samalla on voitava tässä ääneen esittää myös se kysymys että mikä on riittävä määrä kantaa ottaneita, jotta äänestystuloksen voidaan katsoa riittävässä määrin heijastelevan kansalaisten (tai Liikkeen jäsenten) tuntoja asiassa.
Pohdin yllä kuvaamiani asioita itse paljon. Nettiparlamenttia ja sen äänestysmahdollisuuksia on käytettävä nimenomaan siihen mitä varten ne on luotu: perusteltujen näkemysten ja ideoiden saamiseksi, jotta voimme vaikuttaa asioihin ja ottaa kantaa, kun kannanmuodostuksen aika on. Tästä esimerkkinä on Valtakunnan politiikka -osioon lisäämäni keskustelu perhevapaauudistuksesta. Oma käsitykseni on, että mihin tahansa asiaan vaikutetaan parhaiten juuri valmisteluvaiheessa. Eduskunnan käsittelyssä vain pieni osa asioista enää muuttuu ainakaan merkittävästi. Tämä koskee myös kansalaisaloitteita. On erittäin tärkeää toimia yhteisten pelisääntöjen mukaan, mutta koska Liike on kaikille avoin vaikuttamiskanava, on myös äärimmäisen vaativaa laatia säännöt, jotka eivät sulje pois kenenkään vaikuttamismahdollisuuksia. Tällöin keskeisenä elementtinä on se, mitä kysytään Liike Nyt -puolueen jäseniltä ja mitä Nettiparlamentilta yleisesti. Haluan tuoda nämä näkökulmat tässä esille yleisesti, koska eduskuntaryhmän ja toisaalta puoluetoimiston tavoite on tuoda keskustelu eri aiheista mahdollisimman lähelle poliittisista asioista kiinnostuneita.
Tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä ovat seuraavat kansalaisaloitteet:
Oletan, että osa listatuista päätyy täysistuntoon äänestettäväksi, mutta osa myös raukeaa. Tästä esimerkkinä kenties EU:n elpymispaketti, joka ehditään hyväksyä ennen kuin kansalaisaloite on edes käsitelty valiokunnassa.
Liikkeellä ei ole kantaa tähän nimenomaiseen lakiesitykseen, joka on tällä hetkellä Perustuslakivaliokunnassa lausuttavana. Kuten alustitkin, emme myöskään vielä tiedä, onko jätettyyn esitykseen tiedossa vastaesityksiä, joista eduskunta äänestää. Asiaa pitää seurata. Tästä aiheesta on mahdollista avata keskusteluketju myös Valtakunnan politiikka -osioon, jossa teemaa voisi syvemmin käsitellä oman otsikkonsa alla. Näin voisimme päästä paremmin jyvälle siitä millaisia ajatuksia aihe tuo esille.