Hmm. Toisaalta meidän pitäisi ajatella myös pidemmälle kuin nyt ajatellaan. Ei ole realistista odottaa, että seuraava jääkausi jäisi toteutumatta hiilidioksidin vuoksi, sillä ilmeisesti
hiilidioksidin määrän nousu ilmakehässä tapahtuu vasta lämpötilan nousun jälkeen, ei toisinpäin.
Javierin mittavassa artikkelisarjassa osiossa 10 (kannattaa lukea kaikki osiot jos jaksaa) käsitellään paleoklimatologisesta näkökulmasta seuraavan jääkauden todennäköinen käynnistymishaarukka ja päädytään siihen, että se on todennäköisimmin 1500-2500 vuoden päässä nykyhetkestä olettaen, ettei mitään äkillistä ulkoista sysäystä tapahdu. Asteittainen viileneminen on kuitenkin ollut käynnissä jo tuhansia vuosia ja jos jokin muuttuja aiheuttaisi uudelleen minijääkautta vastaavat olosuhteet, olisi täysin mahdollista että sen jälkeen paluuta entiseen ei enää olisi.
Toistaiseksi kuitenkin lämpenee taas. Se on tosin osunut myös auringon ns. grand maximum -jaksolle, joka on ilmeisesti joko juuri päättynyt, tai päättymässä kun lämpöinertia poistuu järjestelmästä vähitellen. Toki se voi myös jatkua vielä näiden kahden heikomman aktiivisuussyklin jälkeen. Nyt on mielenkiintoista nähdä tuleeko niitä oikeita vaikutuksia, sillä arvioiden mukaan tämän nykyisen syklin aikana vaikutusten pitäisi alkaa näkyä. Voi myös olla, ettei virallisissa graafeissa tule näkymään muutoksia, sillä lukuisista syistä niitä on adjustoitu toistuvasti niin, että lämpeneminen on saatu näyttämään suuremmalta. Ilmeisesti ainakin osa muutoksista on ihan legitiimejä, mutta ovatko kaikki? Monia mittausasemia vaivaa myös ns. UHI -ilmiö, joka johtuu siitä, että ne sijaitsevat liian lähellä rakennettuja ympäristöjä ja lisäksi rakennetuilla ympäristöillä on taipumusta laajentua ajan kuluessa alueiden urbanisoitumisen edetessä. Näistä syistä on epäselvää, kuinka pienen muutoksen voimme edes luotettavasti havaita.
Kasvihuonekaasut sitovat tietysti itseensä energiaa. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä on kuitenkin olemattoman pieni ja tähän mennessä ainoa varma määrän kasvusta johtuva seuraus on se, että
maailma on nykyään vihreämpi kuin ennen - kasvit nimittäin tykkäävät hiilidioksidista. Noin 95% maailman kasveista on C3 kasveja, jotka ovat kehittyneet hiilidioksidirikkaassa ympäristössä ja niiden näkökulmasta maailmassa on ollut pitkään suuri pula hiilidioksidista. Viimeisimmän jääkauden lopulla kävimme jopa niin alhaisissa hiilidioksidipitoisuuksissa, että C3 -kasvit olivat lähellä tuhoutua. Seuraavan jääkauden aikana olisi siis syytä varmistaa, ettei hiilidioksidi laske ainakaan alle 200ppm:n. (sillä jossain 150-180ppm haarukassa ne lakkaavat yhteyttämästä). Toisaalta me ihmiset hyödymme korkeammasta lukemasta, sillä muuten maailman ruokatuotanto ei välttämättä tulevaisuudessa riitä koko populaatiolle edes tehoviljelyn avulla.
Kuten toteatkin, “laskennallisia malleja erittäin monimutkaisissa järjestelmissä”. Kukaan ei tiedä hiilidioksidin osuutta asiassa, sitä ei nimittäin pystytä laskemaan. Siksi joudumme luottamaan malleihin, jotka taas eivät kykene kertomaan mitään virhemarginaalinsa vuoksi.
Sillä on väliä kuka kaatoi maidon maahan. Jos me emme nimittäin tehneet sitä, meidän ei tarvitse myöskään tehdä sille mitään, vaan ongelma katoaa vähitellen itsestään. Maailma ei nimittäin ole niin herkässä balanssissa kuin meidän annetaan uskoa. Mitään tipping pointeja ei todennäköisesti ole lähelläkään. Maailma on selvinnyt vuosimiljardiensa aikana lukuisista muutoksista ja esimerkiksi sienet ovat selvinneet sen mukana jo viimeisimmät 1000 miljoonaa vuotta. Meillä ihmisilläkin on paljon ns. nukkuvia geenejä, jotka voivat aktivoitua tarpeen tullen. Ennen kvaternääristä jääkautta apinaesi-isämme elivät lämpimämmissä olosuhteissa ja dna:mme luultavasti muistaa senkin.
Fossiilienergian osalta olen samaa mieltä. Samoin ydinenergian. Tuuli- ja aurinkoenergia on ainakin toistaiseksi toimivaa vain siksi, että sitä tuetaan niin paljon. Saksassa sähkön hinta on noussut kovasti ja verkosta tullut epävakaa, kun siihen on lisätty niin paljon noita konditionaalisia energiantuottomuotoja. Lisäksi nuo viimeiseksi mainitsemani energianlähteet ovat ympäristön kannalta oikeastaan aika huonoja niissä tarvittavien harvinaisten maametallien suuren tarpeen vuoksi (samoin kuin sähköautotkin) yhdistettynä suhteellisen lyhyeen käyttöikään ja suurehkoon huollontarpeeseen. Kaiketi tällä hetkellä esimerkiksi aurinkopaneeleilla voisi tuottaa luotettavasti energiaa vain saharassa - olettaen ettei hiekkamyrskyt kurita niitä siellä. Tuulipuistoja taas vastustan edellä mainittujen syiden lisäksi myös niiden rumuuden vuoksi.
Olen samaa mieltä myös siitä, että olisi tärkeintä keskittyä muutokseen varautumiseen - mutta mihin muutokseen? Koska emme oikeasti tiedä tulevaisuudesta mitään, olisi loogista että varautuisimme molempiin vaihtoehtoihin, eli siihen että joko kylmenee tai lämpenee liikaa.