En missään nimessä kannata päällekkäisyyttä. Eduskunnan tehtävä on lakien säätäminen, jos se korvataan kansanäänestyksellä niin mihin me näitä kaikkien mielipiteitä tarvitsemme? Ei siinä paljon “työntekijään” luoteta, jos neuvoja huudellaan olkapään yli.
Ongelma edustavuudesta syntyy kansan valitsemista “urheilijoista ja julkkiksista” joiden osaamisalue on usein melko suppea. Demokratian päällimmäisiä ongelmia on (vrt. USA) kenen ääni on painavampi: suora vai suhteutettu. Pitäisikö Uudellamaalla vaiko Lapissa olla äänen paino suurempi.
Vaikea ja monisäikeinen laji.
Eduskuntavaalissa pitäisi olla valittavina erilaisia hallitusohjelmia muutamin ranskalaisin viivoin. Siitä saisi valita mihin suuntaan äänestäjä haluaa tätä maata vietävän. Esim. kun äänestät puolueet A ja B valtaan, seuraa tätä. Kun äänestät C, D ja E-puolueet enemmistöksi, tässä ohjelman päälinjat. Liekö liian demokraattista!
Nykysysteemissä lehmäkaupat alkavat kun äänet on laskettu. Siihen mennessä kaikki vaalilupaukset on pelkkää löpinää. Harjoitettavaa politiikkaa eivät tiedä kansanedustajat itsekään. Äänestäjät mielipiteineen on unohdettu jo vaalipaikkojen sulkeutuessa.
Kannatan asteittain suorademokrarian käyttöönottoa. Mielestäni se vastuuttaisi enemmän kansalaisia ottamaan selvää asioista ja poliittisesta kentästä ja samalla kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen voisi lisääntyä. Edellyttäen, että asiat joista haetaan “kansanäänestyksiä” olisi esitelty mahdollisimman neutraalisti ja niihin liittyvät dokumentit, pöytäkirjat etc. olisi helposti kaikkien saatavilla.
Puollan suoraa kansanäänestystä. Sähköisesti kehittyneessä Suomessa helposti toteutettavissa. On vain määriteltävä raja, milloin kansan ääntä tarvitaan. Vaikka miljardihankkeet, jäsenyydet maailmalla, eläkeikä, lapsilisät, opintotuki. Keskustelua tarvitaan. Myös valtakunnan vaalit on aika sähköistää. Helppous lisäisi aktiivisuutta. Uskon koulutettuun Suomen kansaan. T. Harri Seesranta